Väitös: ”Mielenkiintoisia kommentteja” – Verkossa opiskelu on parhaimmillaan ...
Filosofian maisteri Liisa Kääntä tarkastelee nykysuomen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan yliopisto-opiskelijoiden välistä digitaalista viestintää. Koulutuksen digitalisaatio on ajankohtainen kuuma peruna, ja erilaisissa medioissa ja tilanteissa pohditaan keinoja, joilla kehitetään verkon välityksellä tehtävää opettamista, oppimista ja tutkimista. Käännän väitöstutkimus kurkistaa tähän maailmaan vuorovaikutuksen ja kielenkäytön näkökulmasta. Millaista ihmisten välistä vuorovaikutusta voi verkossa opiskelu olla?
– Ei ainakaan niin irrallista, yksinäistä ja yksisuuntaista kuin voisi luulla. Varsinkin jos ajattelee, että kyseessä on virtuaalisessa oppimisympäristössä tehtyjä verkkokurssin harjoituksia, vastaa Vaasan yliopistossa väittelevä Kääntä.
– Ei ainakaan niin irrallista, yksinäistä ja yksisuuntaista kuin voisi luulla. Varsinkin jos ajattelee, että kyseessä on virtuaalisessa oppimisympäristössä tehtyjä verkkokurssin harjoituksia, vastaa Vaasan yliopistossa väittelevä Kääntä.
Väitöstyössään Kääntä tutki kauppatieteilijöiden tieteellisen kirjoittamisen kurssiin liittyviä, verkossa toteutettuja kirjallisia keskusteluharjoituksia. Tutkimuksessa ilmeni, että vuorovaikutus syntyy monista asioista. Opiskelijoiden verkkokeskustelu ei ole pelkkää faktatietojen vaihtamista ja opettelemista, sillä keskustelu koostuu sekä sosiaalisista että asiasisältöön liittyvistä toiminnoista. Esimerkiksi sosiaalisuutta ilmentää kokemuksista kertominen ja asiasisältöä kurssikirjallisuuden pohtiminen erilaisten mielipiteiden kautta.
Verkko-opiskelu on muutakin kuin yksinäistä puurtamista
Tutkimuksessa selvisi, että kirjoittaessaan keskusteluharjoitukseen opiskelijat ottavat huomioon myös muut opiskelijat viesteineen. Opiskelu ei toteudu yksinpuheluina eli monologeina.
– Keskusteluviestit ovatkin mielenkiintoinen yhdistelmä opiskelijan omaa osaamista, tietotaitoa ja muiden opiskelijoiden tietojen huomiointia, Kääntä vahvistaa.
Verkko-opiskelussa on tyypillistä, että harjoitukselle asetetut tavoitteet ovat samat kaikille osallistujille. Näin on ymmärrettävää, että tutkimuksessa havaittiin opiskelijoiden suuntautuvan keskusteluaiheen ylläpitämiseen ja harjoituksen loppuunsaattamiseen monipuolisilla, toisiinsa liittyvillä viesteillä.
Vuorovaikutuksen monet mahdollisuudet
Opiskelijat käyttävät oman osaamisen osoittamiseen ja muiden kanssa viestimiseen monenlaisia keinoja. Tutkimuksessa tuli esiin, että erityisesti erilaisilla kysymyksillä, kantaaottavilla ilmauksilla ja kokemusten jakamisella luodaan vuorovaikutusta. Opiskelijat ottavat näiden muotoilussa huomioon sen, että he ovat fyysisesti eri paikoissa ja kirjoittavat harjoitukseen eri aikoina.
– Verkkokeskustelussa kysymykset ovat luonteeltaan retorisia. Niihin ei esimerkiksi odoteta vastausta laisinkaan, niihin voidaan vastata itse samassa viestissä heti kysymyksen perään tai niihin vastataan vahvistamalla kysymykseen sisältyvä oletus, Kääntä selventää.
Myös kannanottaminen eli mielipiteiden esittäminen ja muiden kanssa samaa tai eri mieltä oleminen tulee tehdä selvästi. – Opiskelijat joutuvat esimerkiksi selvästi kertomaan, kenen kanssa ovat samaa mieltä ja millä tavalla. Viestiin ei voi pelkästään kirjoittaa samaa mieltä tai hyviä pointteja ilman täydentäviä tietoja.
Samasta syystä kokemuksiakin jaetaan lyhyinä, tiivistettyinä ja myös etäännytettyinä, jolloin niitä käytetään omien mielipiteiden perustelemisessa tai vastauksina toisten mielipiteisiin. Omat kokemukset palvelevat tavallaan kaikkien osallistujien kesken jaettavana tietona opiskeluaiheesta.
– Kokemuksia ei toisaalta kerrota ns. hyvinä tarinoina, joita voisi kertoa kavereilleen toisenlaisissa tilanteissa. Tällaiselle tarinankerronnalle ei ole tilaa keskustelussa, joka kuuluu opiskelijan opintoihin ja jonka avulla tähdätään itsensä kehittämiseen ja kurssisuoritusten saavuttamiseen.
Parhaimmillaan vertaistoimintaa
Vuorovaikutuksen näkökulmasta tutkimuksessa käsitellyt keskusteluharjoitukset ovat parhaimmillaan osoitus vertaistoiminnasta. Tällöin esimerkiksi opettajan vaikutus näkyy ainoastaan harjoitusten tehtävänannossa, ja muuten opiskelijat hoitavat keskustelun keskenään. Näin he huolehtivat yhteistyössä siitä, että keskustelu etenee, tavoitteet täyttyvät ja harjoitus saadaan valmiiksi.
Vertaistoiminnan perusajatusta mukaillen opiskelijat neuvottelevat yhdessä siitä, mikä keskusteluaiheessa on tärkeää, miksi ja minkälaisia käsityksiä aihe ruokkii. Opiskelijoiden verkkokeskustelussa vuorovaikutus onkin pohjimmiltaan neuvottelua erilaisten ihmisten erilaisista tiedoista. Voidaan sanoa, että opiskelijat eivät neuvo tai ohjaile toisiaan näissä keskusteluissa, vaan tukevat toisten esiinnostamia käsityksiä.
- Tämä näkyi erityisesti siinä, kuinka opiskelijat käyttivät ns. ohjailevia rakenteita. Esimerkiksi opiskelijan kirjoittama ilmaisu Kannattaa lukea tulkittiin muiden taholta vinkiksi tai mielipiteeksi eikä ohjeeksi lukea tietty teksti.
Uudehko näkökulma verkko-opiskelun tutkimukseen
Verkko-opiskelun tutkimusten joukossa Käännän väitöstutkimus on keskustelunavaus, sillä tutkimuksessa lähestytään opiskelijoiden keskusteluharjoitusta vuorovaikutuksen näkökulmasta eikä oppimisen tai opetuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa on siis tarkasteltu asynkronisen eli eriaikaisen verkkokeskustelun vuorovaikutusta ja sitä ilmentäviä kielellisiä rakenteita eikä esimerkiksi oppimisen laatua. Viestinnän asynkronisuus ja keskustelun tavoitteellisuus sekä virallisuus vaikuttavat opiskelijoiden käyttämään kieleen ja niihin keinoihin, joilla opiskelijat voivat osoittaa yhteyttä toisiin osallistujiin.
– Aineistoni keskustelut sijoittuvat yliopistomaailmaan ja virtuaaliseen oppimisympäristöön, joten niille on tyypillistä akateeminen kielenkäyttö, kokonaisine lauseineen ja lähteiden käyttöineen. Verkkokielelle ominaisesti mukana on toki jonkin verran vaikutteita puhekielestä.
Tutkimuksessa on paljastunut verkko-opiskelun vuorovaikutuksellisia piirteitä, joiden tunnistamisesta voi olla hyötyä opettajille, jotka pyrkivät vuorovaikutuksellisempaan verkko-opetukseen, tai opiskelijoille, jotka yhä enenevässä määrin osallistuvat ja tekevät tällaisia harjoituksia verkossa.
Lisätiedot: Liisa Kääntä, liisa.kaanta(at)uwasa.fi
Kääntä, Liisa (2016) Hyviä pointteja. Vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa. Acta Wasaensia 359.
Väitöstiedot
FM Liisa Käännän nykysuomen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus ”Hyviä pointteja. Vuorovaikutus vertaisten kesken institutionaalisessa verkkokeskustelussa” tarkastetaan lauantaina 29.10.2016 klo 12 alkaen Vaasan yliopiston auditorio Kurténissa (Tervahovi).
Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Liisa Tainio (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Esa Lehtinen (Vaasan yliopisto).
Mitä mieltä olit jutusta?