Rahoituksen apulaisprofessori Niranjan Sapkota rohkaisee suomen kielen oppimiseen "Kielitaito on avain kotoutumiseen"

Image
Niranjan Sapkota, Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen nuorempi apulaisprofessori, kertoo katuvansa, ettei aloittanut suomen kielen opiskelua heti saavuttuaan Suomeen Nepalista. Nyt hän opiskelee kieltä aktiivisesti – ja haluaa rohkaista myös muista kansainvälisiä opiskelijoita ja maahanmuuttajia tekemään samoin.

Niranjan Sapkota muutti Suomeen vuonna 2012 kun hän aloitti maisteriopinnot Oulun yliopistossa.  Hän tiesi, ettei hakisi Suomen kansalaisuutta, joten suomen kielen oppiminen ei tuntunut välttämättömältä. Oulussa Sapkota osallistui kummiperhehankkeeseen, jossa hän oppi lisää suomalaisesta kulttuurista ja pääsi myös kertomaan nepalilaisesta kulttuurista suomalaiselle kummiperheelle. Hän oli yllättynyt, että kummiperheessä puhuttiin niin hyvää englantia. Kielimuuri tuli sen sijaan vastaan vierailulla kummiperheen isovanhempien luona, jotka eivät osanneet englantia. Se oli ensimmäinen hetki, kun Sapkota tajusi, että hän haluaa oppia suomea.

Suomessa pärjää englannilla melkein kaikkialla – ravintoloissa, yliopistoissa ja jopa sairaaloissa, mutta päivittäiset yksittäiset hetket, saivat Sapkotan ajattelemaan toisin. Kun viikkopalavereissa kieli vaihtui yhtäkkiä suomeksi, eikä hän tiennyt enää mistä puhutaan, tai ne hetket kaupan kassalla, kun ei ole ymmärtänyt mitä myyjä sanoo, saivat hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kielen ymmärtäminen ei ole vain selviämistä, vaan syvällisempää kulttuurista yhteenkuuluvuutta. Merkittävin käännekohta kielen opiskelun suhteen oli eräs seminaari.

Seminaaritilaisuudessa Sapkota oli ainoa englannin kielellä esiintyvä. Kun oli hänen vuoronsa esiintyä, hän esitteli itsensä englanniksi suomalaiselle yleisölle ja aloitti esitelmän.

– Vaikka muu esitelmä oli englanniksi, olisin kyllä osannut ja voinut edes esitellä itseni suomeksi. Kadun, etten esitellyt, sillä uskon, että siinä olisi ollut merkittävä ero yleisösuhteen luomisessa: näyttää yleisölle, että yritän ja opettelen.  Pelkäsin kuitenkin liikaa, että he tuomitsisivat, jos sanon jotain väärin, Sapkota kertoo.

Kokemus motivoi Sapkotan aloittamaan Suomen kielen opiskelun tosissaan. Nyt hän on suorittanut Vaasan yliopiston English for Staff 1A ja 1B -kurssit. Sapkota kertoo myös testanneensa Duolingo-sovellusta, mutta hän kokee, että paras työkalu oppimiseen on harjoitustehtävien sijaan kielen käyttäminen.

– Vaikka lauseet eivät olisi täydellisiä tai muistaisit joitain sanoja väärin, on silti parempi yrittää ja tehdä virheitä. Se voi tuntua jännittävältä, mutta virheistä oppii. Ihmiset eivät tuomitse vaan enemmänkin kannustavat ja mielellään auttavat, rohkaisee Sapkota.

Sapkota ei pidä taukoa suomen kielen opiskelusta edes kotona, sillä parhaat opettajat ovat hänen omat lapsensa.

– Lapset ovat rehellisiä ja huomauttavat virheistä suoraan, mutta eivät tuomitse. Heiltä myös opin uusia sanoja päivittäin. He ovat mahtavia opettajia!

 Sapkota kertoo, että heillä kotona puhutaan sekaisin suomea, englantia ja nepalia.

–Meille on tärkeää opettaa lapsille heidän äidinkieltään nepalia, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa he oppivat suomea. On hienoa, että lapset oppivat nopeasti mutta samaan aikaan tulen surulliseksi, kun en aina ymmärrä heitä. Se on suurin motivaation lähde. Rehellisesti sanottuna, se sattuu syvästi, kun ei ymmärrä omia lapsiaan, kertoo Sapkota.

Sapkota kertoo, että seuraava tavoite suomen kielen opiskelun suhteen on pitää esitelmä kokonaan suomeksi. Hänen tärkein viestinsä muille maahanmuuttajille on rohkaiseva. Hän korostaa, että epävarmuus työmarkkinoilla on yleismaailmallinen huoli, sijainnista riippumatta. Vaikka ei tietäisi, kuinka kauaksi aikaa aikoo jäädä, paikallisen kielen oppiminen voi avata ovia, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. Uuden kielen oppimisesta ei ole haittaa, mutta paikallisen kielen ymmärtämättömyydestä voi seurata monia haittoja. Ilman sitä naapurit voivat jäädä vieraiksi, kollegoista ei tule ystäviä, lasten koulutiedotteet jäävät lukematta ja yhteiset vitsit ja arjen keskustelut, jotka luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta, jäävät kokematta.

–Vaikka ei tiedä, kauanko aikoo olla Suomessa, olisi joka tapauksessa hyvä tietää ainakin perusteita ja arjen sanastoa. Se auttaa integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Ole rohkea äläkä pelkää virheitä - ihmiset kannustavat, kun yrität!

Mitä mieltä olit jutusta?