Tekstivastine Oivalluksia-podcast - jakso 23 - Riskinä työyksinäisyys
Tämä on tekstivastine Vaasan yliopiston Oivalluksia-podcastin jaksolle 23: Riskinä työyksinäisyys?
Miehen ääni: Oivalluksia on Vaasan yliopiston podcast, jossa tutkijamme keskustelevat ajankohtaisista teemoista ja ilmiöistä.
Anssi Marttinen: Korona-aika siirsi nopeasti todella monet suomalaiset työpaikoilta kotiin etätöihin. Muutos oli iso myös sosiaalisessa mielessä. Lähijohtaja muuttui etäjohtajaksi ja kahvihuoneessa niitä näitä rupatelleet työkaverit Teams-kokousten asiakeskeisiksi virtuaalihahmoiksi. Ja vaikka työpaikoille ollaankin nyt jo ainakin osittain palattu, etätyö ja hybridityö näyttävät tulleen jäädäkseen. Samalla etätyön myötä riski yksinäisyyden kokemiselle työssä on kasvanut. Millaisia seurauksia työyksinäisyys tuo ja mitä asialle voidaan tehdä? Minä olen Anssi Marttinen ja vieraana tässä Oivalluksia-podcastin jaksossa on Vaasan yliopiston työhyvinvointiin erikoistunut tutkija Jussi Tanskanen. Hän on vastaava tutkija Työsuojelurahaston rahoittamassa työyksinäisyyttä etätyössä käsittelevässä hankkeessa. Jussi Tanskanen, tervetuloa mukaan!
Jussi Tanskanen: Kiitos.
Anssi Marttinen: Jussi! Peruskysymys: Mitä työyksinäisyys on?
Jussi Tanskanen: Joo, tähän voisikin vastata nyt monella tapaa. Työyksinäisyys on työssä koettua yksinäisyyttä. Mutta tämä vastaus eikä kerro juuri yhtään mistään mitään, mutta jos vastaan tarkemmin, elikkä työyksinäisyys olisi haluttujen ja todellisten työssä olevien suhteiden epätasapainosta kumpuavaa negatiivista tunnetilaa, niin se taas ehkä kertoo vähän liian paljon ja liian lyhyesti. Voisin tätä vähän tarkemmin avata vielä. Voi ajatella, että meillä työyhteisöissä ja siellä työntekijöillä, heillä on eri verran tällaisia sosiaalisia suhteita. Elikkä, joissain ammateissa työtä tehdään vaikka hyvinkin yksin. Voidaan ajatella, että joku metsuri saattaa kaataa puuta metsässä hyvin itsekseen, jos ei ole siinä vaikka työkavereita lähellä. Ja sitten välttämättä viestintää ei muiden kanssa ole. Etätöissä saatetaan tehdä hyvin fyysisesti eristyksissä ja muissa, mutta saatetaan olla koko ajan jo palavereissa tai koko ajan ollaan viestinnässä digitaalisesti muuten. Kuitenkin töissä on ihmisillä eri määrä sosiaalisia suhteita, joillain on hyvin vähän. He voidaan ajatella olevan sosiaalisessa eristyksessä jopa. Mutta oikeastaan tää vielä, että vähäiset suhteet tai sitten voidaan puhua myös määrän suhteen laadusta, tai oikeastaan laatu onkin ehkä tärkeämpi meille. Mutta oikeastaan ei edes vähäinen määrä tai vähäinen huono laatu sosiaalisissa suhteissa ei vielä itsessään luo tätä työyksinäisyyttä, vaan siihen vaikuttaa esimerkiksi myös ihmisen omat tarpeet tälle sosiaalisuudelle. Paljonko haluaa ja paljonko on tarvetta erilaisille sosiaalisille suhteille töissä. Ja joillain erakkoluonteisilla ihmisillä tarve on hyvin vähäinen ja heillä ei oikeastaan ole sitä haluakaan. Heillä sitten voi oikeastaan olla silleenkin, että jos on paljon sosiaalisuutta, se on heille hyvin raskasta ja kuluttavaa, mutta jos tuleekin tämmöinen tilanne, että ihminen vaikka haluaisikin, että olisi paljon sosiaalisia suhteita ja kaipaisi niitä, mutta niitä ei sitten aktuaalisesti ei olekaan kovin paljon. Tämä aiheuttaa: epäsuhde tulee, ja sitten tämä epäsuhde saattaa aiheuttaa negatiivisen työyksinäisyyden kokemuksen. Ja tämäkään vielä, epäsuhdekaan vielä ei vielä pakosti tarkoita sitä, että kokisi työyksinäisyyttä, siihen voi vaikuttaa sitten vaikka ihmisen muun elämän kautta tulevat sosiaaliset suhteet, jos niitä on paljon, ne voi vähän kompensoida. Eli sitten oikeastaan ei tunnukaan niin negatiiviselta tämä tilanne. Mutta periaatteessa voisin sanoa, että työyksinäisyydellä tarkoitetaan tämmöistä tilannetta, että ihminen kaipaisi enemmän sosiaalisia suhteita, kun oikeastaan onkaan.
Anssi Marttinen: Etätyö on yleistynyt ja se on varmasti myös tuonut enemmän ajankohtaisemmaksi tämän työyksinäisyyden.
Jussi Tanskanen: Jo kyllä. Kyllähän se etätyö on, siinä on riskitekijöitä paljon. Nimenomaan ollaan itsekseen kotona ja sitten viestintä on tämmöistä digitaalista usein. Sitä monet puhuu, ja itsekin ehkä havainnut, että digitaalinen viestintä aina ei ihan niin semmoista syvällistä ja ehkä laadukasta kuin kasvokkainen. Ja voi olla myös vaikeaa, tapahtuu väärinymmärryksiä paljon ja sitten se on muutenkin vähän erilaista se digitaalinen viestintä. Etätyössä helposti käy vähän silleen, että keskitytään sitten siinä viestinnässä ylipäätään siihen työntekoon. Siinä puuttuu semmoiset satunnaiset kohtaamiset käytävällä tai kahvihuoneessa kollegoiden kanssa, missä vähän niin kuin jutellaan ei-työhön liittyvistä asioista myös. Tämmöiset tuppaa vähän jäämään pois. Se voi olla taas työyhteisön kannalta hyvinkin kriittistä.
Anssi Marttinen: Tuossa vähän otitkin esille sitä, että mistä tuo työyksinäisyys kumpuaa, eli mikä sen aiheuttaa?
Jussi Tanskanen: Siellä on paljon tällaisia eri tekijöitä, mitä voidaan ajatella. No, ylipäätään sanotaan, että se on epäsuhta haluttujen ja todellisten sosiaalisten suhteiden välillä, sieltä se kumpuaa. Kaikille se vähäinen sosiaalisten suhteiden määrä ei tee sitä. Esimerkiksi erakot ovat hyvin tyytyväisiä, erakkoluonteiset ihmiset. Mutta joilla taas sitten tarve on iso sosiaalisille suhteille ja he kokevatkin helposti työyksinäisyyttä. On paljon tämmöisiä, esimerkiksi nämä omat tarpeet sosiaalisille suhteille. Sitten on tämmöisiä yksilöllisiä tekijöitä työntekijöille, on erilaisia sosiaalisia taitoja ja kykyjä. Jotkut tutustuu ihmisiin ja saa kavereita hirmuhelpolla ja joillekin se on, tuntuu, että se on tosi vaikeata heille. Eli tämmöisiä erilaisia taitoja ja kykyjä, mutta nämä ovat semmoisia tekijöitä, että nämä ovat yksilöllisiä seikkoja, että näille ei sinällään hirveästi mahda. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Toki joitain sosiaalisia taitoja voi koittaa kehittää ja muuta. Mutta se ei musta ole niin oleellista. Enemmän mua kiinnostaa enemmän tällaiset työn piirteet, työyhteisöominaisuudet, joihin ne voidaan sitten vaikuttaa. Voidaan tehdä työpaikoista vähän helpommin lähestyttäviä, tehdä sellaisia, että niissä on tilaa ja aikaa ihmisten tutustua toisiinsa myös sillä tavoin, että saadaan laadukkaita mielekkäitä suhteita, miten päästään mukaan sosiaalisiin kuvioihin, esimerkiksi uudet työntekijät voivat olla riskissä työyksinäisyydelle, koska he eivät vielä oikeastaan ole päässeet mukaan tai ei ole niin helppoa sitten heti lähteä. Toki työssä voi olla tällaisia ulottuvuuksia: kauheaa kiirettä, työhön epävarmuutta, ei saa tukea, niin kuin tämä etätyö, että se vaikeuttaa sitä, ei jää oikein aikaa sille sosiaalisuudelle tai sitten ei ehkä sitouduta, jos on työ hyvin epävarmaa, ei uskalleta sitoutua hirveästi siihen paikkaan, tuntuu, että siellä käydään hetken aikaa - vaihdetaan paikkaa sen jälkeen. On jopa ihan tutkittu tämmöisiä, että tietynlaisia organisaatiokulttuureja on, tämä ei ehkä suomalaisen työelämään niin hyvin sovi, mutta voi olla tuolla suuren meren takana esimerkiksi semmoista, että jos on organisaatiokulttuuri, joka perustuu siihen, että työntekijät laitetaan kilpailemaan keskenään, että siellä kilpaillaan jopa saman organisaation sisällä. Eihän se oikein luo hyvää lähtökohtaa sille, että kehitetään merkityksellisiä suhteita.
Anssi Marttinen: Me olemme puhuneet paljon etätyöstä ja sen vaikutuksista työ yksinäisyyteen, mutta kyllähän siellä varsinaisella työpaikallakin voi varmasti kokea työyksinäisyyttä?
Jussi Tanskanen: Jo kyllä. Siitä oikeastaan sitä tutkimusta enemmän onkin jopa tehty. Työyksinäisyyttä on oikeasti ylipäätään aika vähän ylipäätään tutkittu, mutta jonkin verran on, mutta se on tämmöiseen lähityöhön keskittynyt aikaisemmin, mutta tosissaan siellä voi olla, että jos ihmisillä on hirveä kiire koko ajan, ei sitä välttämättä kerkeä sitten niin se sosiaaliseen elementtiin keskittyä. Se voi olla se, että muokataan työkavereita käytävässä ja mennään sitten itse tekemään niitä hommia.
Anssi Marttinen: Mitä seurauksia työ yksinäisyydessä sitten voi olla?
Jussi Tanskanen: Sillä on todettu aika negatiivisia seurauksia niin tälle työntekijälle itselleen kuin koko organisaatiolle, missä hän on. Yleinen koko elämänpiirin leikkaava yksinäisyys, sitä on tutkittu tosi paljon. Se on yhdistetty kaikenlaisiin terveyshaittoihin, varsinkin mielenterveyteen, mutta myös fyysiseenkin terveyteen. Siellä on esimerkiksi tämmöisiä ihan käyttäytymisen perustuvia tai terveyskäyttäytymiseen perustuvia tämmöisiä selitysmalleja. Esimerkiksi yksinäiset henkilöt juovat enemmän alkoholia tai ehkä ruokavalio ei sitten ole niin terveellinen. On tullut esiin myös ihan fyysiseen terveyteen liittyviä vaikutuksia ja esimerkiksi kuolleisuuteen paljon. Mutta sitten myös työyksinäisyydellä on näitä samanlaisia huonompaan terveyteen liittyviä. Elikkä stressiä ja työuupumusta, voi olla matalampaa työn imua, heikompaa työtyytyväisyyttä. Työperäinen balanssikin saattaa kärsiä. Tämmöisiä kuin aika crusiaaleja (olennaisia) juttuja, mitä voi tapahtua työhyvinvoinnille. Mutta sitten myös tuota ihan tällaisille organisaation kannalta myös haitallisille asioille. Elikkä työyksinäisten ihmisten suoriutuminen on yhä heikompaa. Ei välttämättä oikein sitouduta työpaikkaan samalla tapaa ja työn lopetushalutkin voi olla sitten aika mielessä sen jälkeen. Yksinäisyydessä on vähän semmoinen ikävä piirre, että siitä tulee, että ihmiset kun alkavat kärsiä kroonista yksinäisyyttä, yhä enemmän yksinäisyyttä. Tämä aiheuttaa vähän semmoista ikävää kehää, eli ihminen alkaa tulkitsemaan kaikkia sosiaalisia tilanteita negatiivisella tavalla, joka johtaa yksinäisyyden pahentumiseen, mutta myös samaan aikaan alkaa passivoitua. Että alkaa tulkitsemaan kaikkia läheisiä ihmisiä vähän vihamielisemmin, niin alkaa passivoitua myös sosiaalista suhteista ja sitten alkaa vetäytyä pois päin. Mikä saattaa aiheuttaa just tämmöisiä ikäviä seurauksia, vaikka sitoutumisen kannalta organisaatiossa.
Oivalluksia-podcastin aiheena on Riskinä työyksinäisyys. Minä olen Anssi Marttinen ja vieraana tässä Oivalluksia-podcastin jaksossa on Vaasan yliopiston työhyvinvointiin erikoistunut tutkija Jussi Tanskanen. Ja hän on vastaava tutkija Työsuojelurahaston rahoittamassa työyksinäisyyttä etätyössä käsittelevässä hankkeessa. Kertoisitko vielä vähän tarkemmin tästä tutkimuksesta ja hankkeesta?
Jussi Tanskanen: Johon meillä tosissaan on Työsuojelurahaston apuraha nyt tälle vuodelle 2022. Hankkeen nimi on Yhdessä Etähybridityössä. Tutkimustyö yksinäisyydestä ja ennaltaehkäisyä korjaavan toimintamallin kehittäminen. Tämä hanketta perustuu aiemmalle etätyötutkimushankkeelle. Meidän idea tässä tutkimushankkeessa tänä vuonna on luoda tämmöistä kehittämismallia, jolla voidaan torjua ja ehkäistä työyksinäisyyttä etähybridityössä. Me tehdään tässä tutkimusta ja kehittämismallia yhtä aikaa. Perustetaan tämä tutkimus ja kehittämismalli meidän tämmöiselle korona aikana kerätylle tilastoaineistolle ja sitten ollaan tehty haastatteluja. Ja sitten tehdään tällaista työpajatoimintaa yritysten kanssa. Meillä on kolmesta eri yrityksestä edustajia mukana. Työpajoissa me ensin vähän alustettiin työyksinäisyydestä ja mitenkä sitä voisi koittaa ehkä ehkäistä. Sitten siellä organisaation edustajat pääsivät itse sumplimaan, että mitkä keinot voisi toimia ja alkaa ideoida. Ja nyt ne on kerennyt testaamaan ja testailee parhaillaan omassa organisaatiossaan, että mitkäs asiat toimii. Ja on nyt muutamia eri ideoita, mitä ne ovat ne kehittäneet, niitä nyt sitten testataan ja vähän dokumentoidaan, että mitä, mitä siellä tapahtuu. Tästä pilottitutkimusta vähän tehdään.
Anssi Marttinen: Niin ajattelinkin kysyä, onko tutkimuksista tullut jo tuloksia tai kiinnostavia löydöksiä?
Jussi Tanskanen: No, on meillä tässä jonkin verran tullut. Että ensin voisin sanoa, että ollaan tutkittu tämmöistä, että mitäs tälle työyksinäisyydelle on käynyt pandemia-aikana. Ollaan ajateltu, että onko se sitten etätyöläisillä, että onko se vaan, mitä pidemmälle pandemia-aikana etätyösuositus oikein pysyi, että mitä pidempään siellä etätyössä pysyttiin, niin muuttuiko ihmiset sitä yksinäisemmäksi? Niin huomattiin analyysidatasta, että suuri osa ihmisistä suuri osa vastaajasta, noin puolet - vähän reilu puolet, niin heidän työyksinäisyyden taso pysyi pandemia-aikana matalalla ja se ei muuttunut mihinkään. Se oli oikein hyvä uutinen. Mutta sitten sieltä löytyi tämmöinen pienempi ryhmä, jossa työyksinäisyys, kasvoi pandemia-aikana vähän koko ajan. Sitten, mikä ehkä sinällään hälyttävää, mutta myös kiinnostavaa, sieltä löytyi tämmöinen kymmenen prosentin ryhmä työntekijöitä, joilla oli työyksinäisyys korkealla tasolla. Melkein heti siinä, kun alettiin aineistoa kerätä, kun etätöihin siirryttiin pandemia-aikana, niin siellä se oli korkealla tasolla. Sitten se on vaan kohonnut sen jälkeen. Ja se on tämmöinen hälyttävä kymmenen prosentin ryhmä, mikä sieltä on tullut. Siihen kuuluu varsinkin tämmöisiä nuoria ja uusia työntekijöitä. Ja muutenkin on havaittu, että he ovat riskissä tämmöiselle työyksinäisyyden kokemukselle. Ja nimenomaan ehkä uudet työntekijät, siinä helposti voi ajatella, että varsinkin, jos etätyövaiheessa tulee työyhteisöön, niin siellä sellaisia vanhoja suhteita, mitä on. Se ollaan havaittu, että mitä ihmiset ovat haastatteluaineistossa puhuneet, että jos on aikaisemmin ollut, kauan ollut jo töissä samassa työpaikassa ja on tutustunut ihmisiin ja on tämmöinen aika tiivis työtiimi, missä on tehty ja joka on ollut kauan jo pystyssä.
Jussi Tanskanen: Heillä tämmöinen siirtymä etätyöhön oli aika helppoa. Ne pystyi sutvimaan ja olemaan ja viestimään digitaalisesti. Siellä oli vahva pohja siellä alla. Uusilla työntekijöillä tätä pohjaa ei oikein ole, ja etänä voi olla vielä hankalampi sitten tutustua uusiin työkavereihini kunnolla, kun sitten lähityössä. Mutta on täällä sitten muitakin, esimerkiksi tämä kiire vaikuttaa enemmän nimenomaan tämän työyksinäisyyden synty, työn epävarmuus, mutta kiire varmaan sitä, että ei ole niin aikaa sille, varsinkaan etätyössä. Kun sosiaalisuus vaatii melkein sitä, että pitäisi lähettää erikseen viestiä tai sopii asioita. Ei voi vain sitten sattumalta nähdä sitten ihmisiä siellä työpaikalla. Ja kiire voi sitten tehdä sitä, että ei ole oikein aikaa sitten tämmöiselle sosiaalisuudelle. Mutta ollaan sitten havaittu, että tämmöisiä kun, mitkä sitten vaikuttavat positiivisesti tilanteeseen, niin esimerkiksi sosiaalisella tuella - varsinkin kollegoilta saatu sosiaalinen tuki kyllä vähentää työyksinäisyyden kokemusta paljon. Ja sitten myös laadukas esihenkilön johtaminen, hyvä vuorovaikutussuhde hänen kanssaan toimii kyllä tosi hyvin. Ylipäätään itsensä johtamisen taidolla on ollut merkitystä. Ja ylipäätään, että organisaatiolla olisi osaltaan myös etätyökäytänteitä. Tietysti se, että jollain tapaa ollaan mietitty, miten sitä etätöitä nyt tehdäänkään, niin se jo auttaa tilannetta. Sitten ollaan havaittu, että tämmöisiä viestintämuotojen vaikutuksia ollaan tutkittu. On havaittu, että pikaviestimet, whatsappit ja videoneuvottelut, niillä on ihan positiivinen vaikutus. Ne vaikuttaa suojaavan vähän tätä työyksinäisyyden kehittymiselle. Ollaan sitten havaittu myös tämmöisiä haitallisia vaikutuksia. Eli ollaan nimenomaan havaittu samoja mitä, aikaisemmatkin tutkimukset, että elikkä, varsinkin työuupumus on niin kuin työyksinäisillä hyvinkin niin suurta, että tulee matalaa työnimuja ja erilaisia fyysisiä terveysoireita ja heikompaa suoriutumista.
Anssi Marttinen: Sinä annoitkin jo hyviä vinkkejä työyksinäisyyden ehkäisyyn, eli siinä pitää vähän itse tehdä, mutta myös työkavereilla, esihenkilöillä ja organisaatiolla on hyvin suuri vaikutus.
Jussi Tanskanen: Jo kyllä. En laittaisi, että olisi kenenkään sinällään vastuulla, että olisi vaikka sitten esihenkilön tai organisaatioiden vastuulla, että kukaan kärsisi työyksinäisyyttä. Kyllä se mun mielestä kuuluu koko työyhteisölle se asia. Jos jotain vinkkejä pitäisi antaa niin, että voisin sanoa sen, että ei kannata vain tunnistaa, että hei nyt tuolla nämä työntekijät saattavat olla työyksinäisiä - panostetaan heihin, vaan ylipäätään koko porukkaan. Yksi hyvä tapa voisi olla tietoisuuden lisääminen, eli vähän puhuttaisiin, mitä tämä työyksinäisyys on. Että ihmiset ehkä tunnistaisi, että siinä liittyy tämmöisiä negatiivisia tunteita. Niitä voitaisiin oppia ehkä käsittelemään sitten, mitä voi olla ja pohdintaa sosiaalista tarpeista, ylipäätään vinkkiä, että mieluummin se olisi sellaista arkipäiväistä sosiaalista toimintaa. Koitettaisiin organisaatiossa miettiä, miten saadaan lisättyä tämmöisiä kohtaamisen mahdollisuuksia meidän työssä, mahdollisuutta tämmöiselle epäviralliselle viestinnälle ja mahdollisuuksia sille, että tulisi tämmöisiä merkityksellisiä ihmissuhteita työssä. Jos kerran vuodessa pidetään joku tykypäivä, jossa tehdään porukalla jotain mukavaa, niin okei, hyvä juttu sekin, mutta en usko, että se riittää. Ja jos mietitään etä- ja hybridityötä varsinkin, sielläkin nimenomaan olisi tärkeää, että olisi tämmöistä myös ei-työhön liittyvää viestintää. Että saataisiin vaikka kokouksiin aikaa vaihtaa myös muita kuulumisia, esimerkiksi tämmöisiä virtuaaliolohuoneita voisi olla, missä sitten voidaan keskustella ties mistä asioista. Ja että etätyössä ehkä sitten vielä tähän viestintään kannattaisi painottaa. Just oli Yleltä ollut uutinen, että missä kerrottiin, että miten esimerkiksi hymiöiden käyttö viesteissä voi olla työpaikalla vaikeaa ja vaarallistakin, että ihmiset saattaa tulkita ne eri tapaa. Siinä nuoret työntekijät kertoi, että jotkut emojit esimerkiksi oli heidän mielestään hyvin passiivisaggressiivisia ja sitten vanhemmat työntekijät eivät välttämättä tarkoita sillä tapaa. Että siinä voi tulla väärinymmärryksen riskejä, varsinkin tämmöisessä digitaalisen viestinnässä voi tulla paljon, siihen kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota.
Anssi Marttinen: Oivalluksia-podcastin jakson vieraana on Vaasan yliopiston työhyvinvointiin erikoistunut tutkija Jussi Tanskanen. Jussi, ikä sai sinut tutkimaan työyksinäisyyttä, miten kiinnostuit siitä?
Jussi Tanskanen: Joo, mä olen tutkinut työhyvinvointia jo kauan ja sosiaalisia suhteita myös jonkin verran aikaisemmin, joten tämä nyt yhdistää tämä tutkimus vähän ne molemmat, ja sinällään tämä pohjautuu mun vanhoihin juttuihin. Mä olen pohjakoulutukseltani yhteiskuntatieteilijä, mutta nyt olen Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä tehnyt tämmöistä tutkimusta työhyvinvoinnin kanssa tuommoiset reilu 10 vuotta ja samaan aikaan sitten Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella myös hyvinvointia tutkinut. Jyväskylässä noin seitsemän vuotta sitten olin mukana myös Yksin yhteiskunnassa -tutkimushankkeessa, jossa aloitin tutkimaan yksinäisyyttä tämmöisenä yhteiskunnallisena ilmiönä. Sitten oikeastaan, kun mä olen Vaasassakin tämmöisiä sosiaalisia kysymyksiä työhyvinvoinnin suhteen tutkinut, esimerkiksi tämmöisiä esihenkilöalaissuhteita, mutta sitten nyt, kun korona-aika alkoi, niin hyvin nopeasti siinä sitten perustettiin tämmöinen LEADIS-tutkimus tiimi, jota professori Liisa Mäkelä vetää. Perustettiin se ja alettiin tutkia etätyötä, mutta sitten aika nopeasti alettiin ajautua tutkimuksessa ihan tulosten ohjaamana tutkimaan nimenomaan sosiaalisia suhteita ja työyksinäisyyttä etätyössä. Ja sitten siinä ollaan ajauduttu tähän nykyiseen hankkeeseen, ja jatkoa nyt toivottavasti seuraa sitten vielä kanssa.
Anssi Marttinen: Niin miten seuraavaksi hankkeessa ja työyksinäisyyden tutkimuksessa tapahtuu?
Jussi Tanskanen: Tällä hetkellä tämä syksy taas kirjoitellaan ahkerasti tutkimusartikkelia ja tähän tämmöistä loppuraporttia hankkeille. Sitten tosissaan innolla odotan, että minkälaisia tuloksia ja viestejä saada organisaatioista ja näiden pohjalla sitten tämmöistä kehittämismallia sitten kehitetään. Nyt olisi idea sitten osoittaa jatkossa eli seuraavassa tutkimushankkeessa testattaisiin tätä kehitysmallia hieman tarkemmin tämmöisellä kokeellisella asetelmalla. Muitakin ideoita kyllä on, että tätä työyksinäisyyttä on hirmu vähän tutkittu ylipäätään. Ja siinä riittää paljon tutkimusta vielä, eli esimerkiksi ei keskittyä pelkästään etä- ja hybridityöhön, vaan myös lähityöhön myös. Tämmöisiä suunnitelmia se tulevaisuudessa olisi.
Anssi Marttinen: Minä olen Anssi Marttinen ja vieraana Oivalluksia-podcastin jaksossa on ollut Vaasan yliopiston työhyvinvointiin erikoistunut tutkija Jussi Tanskanen. Jussi. Kiitos ja oikein hyvää jatkoa sinulle.
Jussi Tanskanen: Kiitos Paljon.
Miehen ääni: Oivalluksia on Vaasan yliopiston podcast, jossa tutkijamme keskustelevat ajankohtaisista teemoista ja ilmiöistä.