Jatkuvan oppimisen perään kuulutetaan nykyään harva se päivä, mutta kyse ei ole vain tämän hetken muotisanasta. On rikkaus ja joskus ihan välttämätöntäkin, että omaa osaamistaan voi kartuttaa työelämän muutosten mukaan tai miksei vaihtaa kokonaan uudelle alalle. Eikä oppimisen ilon tarvitse päättyä yhtä aikaa työuran kanssa. Vaasan yliopistossa voit esimerkiksi nähdä johtamisen luennoilla parikymppisten opiskelijakavereiden joukossa istumassa 79-vuotiaan Pentti Tikkasen. Eikä herra suinkaan aio tyytyä maisterin tutkintoon – tähtäimessä hänellä on väitöskirja ja tohtorin paperit.
