Etätyön ja muun elämän tasapaino edellyttää työnantajilta vahvempaa yksilöllistä tukea

Etätyön yleistyminen on monelle työntekijälle myönteinen muutos. Työ on joustavampaa, itsenäisempää ja aikaakin säästyy. Nämä tekijät edistävät työn ja muun elämän tasapainoa. Heini Pensarin tuore henkilöstöjohtamisen väitöstutkimus osoittaa, että etätyössä voi kuitenkin olla myös riskinsä.

Etätyön varjopuolena on, että työn ja muun elämän raja saattaa hämärtyä ja työ valua vapaa-ajalle. Lisäksi virtuaalinen työympäristö voi lisätä väärinymmärryksiä ja vähentää sosiaalista tukea väärinymmärrysten purkamisessa.

– Työn ja muun elämän tasapaino etätyössä on eräänlainen paradoksi: on toisaalta enemmän aikaa olla kotona mutta samalla myös enemmän aikaa tehdä töitä. Osa käyttää etätyöstä säästyvän ajan sopivalla tavalla hyvän elämän ja tasapainon luomiseen, mutta osa joustaa toiseen suuntaan pidentämällä työpäiviään ja vähentämällä taukoja, sanoo keskiviikkona 1. marraskuuta Vaasan yliopistossa väittelevä Pensar.

Väitöstutkimuksen mukaan työntekijän kyky hyödyntää etätyön tarjoamia mahdollisuuksia oman työhyvinvoinnin tukemiseksi vaihtelee. Tämä vaihtelu riippuu osittain työntekijöiden omista toimintatavoista ja kyvystä erottaa työ- ja vapaa-aika mutta myös organisaation muuttuneesta työtahdista.

– Työntekijä voi osaltaan ehkäistä kuormittumisen syntymistä, mutta hänellä ei ole vaikutusvaltaa organisaation haitallisiin toimintamalleihin. Etätyö on voinut paisuttaa työn sisältöä, esimerkiksi virtuaalikokousten määrä on moninkertaistunut ja työn ulkopuolella tapahtuva työasioihin liittyvä vuorovaikutus lisääntynyt.

Tasapaino on yksilöllinen kokemus – perhe voi tarjota turvaa työn läikkymiseltä

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tasapaino oli yksilöllinen kokemus. Vanhemman roolissa toimivat etätyöntekijät kokivat perheen lisääntyneen läsnäolon myönteiseksi asiaksi. Lisäksi perhevastuut saattoivat auttaa pitämään kiinni työajan ja vapaa-ajan välisestä rajasta. Toisaalta vanhemman roolissa toimiminen loi tarvetta joustavuudelle työpäivän aikana.

Muussa elämäntilanteessa kuin vanhempana olevien kohdalla korostui työn ajallinen läikkyminen vapaa-ajalle. He tarvitsivatkin tukea rajojen suojelemiseen. Yksin asuvilla oli korostunut tarve esihenkilön emotionaaliselle tuelle, kun taas puolison kanssa asuvat purkivat työasioitaan kotona.

Etätyössä työ ja muu elämä kietoutuvat vääjäämättä vahvasti toisiinsa, joten etätyöntekijän elämäntilanteella on keskeinen rooli siinä, millaista tukea tasapainon saavuttamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan.

– Tutkimustulokset antavat syyn todeta, että organisaatioiden olisi uskallettava tukea työntekijöitä yksilöllisesti heidän tarpeidensa mukaan työn ja muun elämän tasapainottamisessa, Pensar muistuttaa.

Esihenkilön tuki on tärkeä voimavara

Esihenkilöiden tulisi ymmärtää työntekijöiden kokonaistilanne huomioimalla heidän elämäntilanteensa ja prioriteettinsa. Esimerkiksi työn vaatimuksia voisi tutkimuksen mukaan mukauttaa yksilön kokonaiskuormitukseen nähden.

Pensarin mielestä mukautetun tuen ei kuitenkaan pitäisi olla työntekijälle ehkä taloudellisesti hankala ehdotus työajan vähentämisestä, vaan mukautetun tuen tulisi tähdätä esimerkiksi työn joustavuuden lisäämiseen tai työn sisällölliseen mukauttamiseen.

– Esihenkilön tuki on tärkeä voimavara. Esihenkilö voi vahvistaa työntekijöiden tasapainon kokemusta omalla toiminnallaan, emotionaalisella tuella ja esimerkillään. Luottamus korostuu etätyötilanteessa. Epäluottamuksella esihenkilö voi estää tasapainon syntymistä ja luottamuksella puolestaan voimaannuttaa työntekijää hyödyntämään etätyön joustavuutta ja vapautta.

Pensarin mukaan yksilöllisen, mukautetun tuen saamisen ei pitäisi riippua siitä, kiinnostaako asia omaa esihenkilöä vai ei.

– Organisaatioiden pitäisi varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus mukautettuun ja yksilölliseen tukeen. Ei saisi olla niin, että se olisi kiinni vain esihenkilön omista resursseista, intresseistä ja mielipiteistä.

Etätyötä ei tulisi rajoittaa – lisää työhyvinvointia ja parantaa kokemusta työnantajasta

Image

Vaikka etätyössä on haasteita, Heini Pensar rohkaisee työnantajia sallimaan etätyön myös tulevaisuudessa, sillä se lisää työntekijän vapautta ja tarjoaa myönteisiä kokemuksia työstä.

– Vaikka koronan jälkeen toimistot ovat avautuneet, niin etätyö on tullut jäädäkseen. Etätyötä ei tulisikaan rajoittaa. Tutkimukseni mukaan etätyö lisää työhyvinvointia. Lisäksi ihmisten kokemus työnantajasta paranee: työntekijät kokivat, että heihin luotetaan. Samalla on kuitenkin huomioitava etätyön kuormittavat tekijät ja luotava kestäviä työtapoja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Pensarin tutkimuksen löydökset ovat päteviä myös hybridityössä.

– Etätyö on osa hybridityötä, joten siinä ovat samat piirteet. Työ on muuttunut murroksen myötä joustavammaksi ja itsenäisemmäksi.

Pensarin väitöskirjassa hyödynnettiin kahta laajaa aineistoa. Toinen oli pitkittäinen kyselytutkimus suomalaisille etätyötä tekeville henkilöille (776) ja toinen haastatteluaineisto, jota varten haastateltiin 89 etätyöntekijää kuudesta suuresta organisaatiosta. Kyselytutkimus tehtiin vuonna 2020 etätyöhön siirtymisen alussa ja toinen kahdeksan kuukautta sen jälkeen osana LEADIS-tutkimushanketta.

Väitöskirja

Pensar, Heini (2023) Re-Thinking Work-Life Balance in the Context of Remote Work: The Importance of Personal Re-sources in Nurturing Individual Agency. Acta Wasaensia 516. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf

Väitöstilaisuus

M.Sc. Heini Pensarin väitöstutkimus “Re-Thinking Work-Life Balance in the Context of Remote Work: The Importance of Personal Re-sources in Nurturing Individual Agency” tarkastetaan keskiviikkona 1.11.2023 klo 12 Vaasan yliopiston auditorio Nississä.

Väitöstilaisuuden seuraaminen on mahdollista myös etäyhteyden kautta (Zoom, salasana 087458). 

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Julia Richardson (Curtin University) ja kustoksena professori Liisa Mäkelä.