Turvapaikanhakijalasten asemasta energiasiirtymään – Vaasan yliopiston väitöskirjatutkijat tarkastelevat ihmisoikeuksien toteutumista

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisesti tunnustettuja oikeusjärjestelmän perusarvoja, joihin valtiot sitoutuvat.  Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen kertoo siitä, että oikeusvaltio toimii myös käytännössä, eikä vain juhlapuheissa.

– Heikompia suojataan ja ihmisarvo turvataan myös esimerkiksi energiasiirtymässä ja haastavassa turvallisuusympäristössä, julkisoikeuden professori Niina Mäntylä kuvaa ihmisoikeuksien perusideaa.

Käytännössä eri ihmisoikeuksia joudutaan kuitenkin punnitsemaan keskenään, ja myös käytettävissä olevat resurssit ovat rajallisia. Eri puolilla maailmaa ihmisoikeuskysymykset painottuvat osittain eri tavoin historiallisista ja poliittisista syistä.

– Väitöskirjahankkeemme tekevät näkyväksi, miten ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä ja missä tilanteissa niiden rajoittamista pidetään hyväksyttävänä. Tutkimustulokset voivat auttaa kehittämään sekä ihmisoikeusjärjestelmää että esimerkiksi kansallisten viranomaisten toimintaa, Mäntylä sanoo.

Yksin saapuvat lapset ovat erityisen haavoittuva ryhmä

Tiina Petrelius tutkii väitöskirjassaan ilman huoltajaa saapuvien turvapaikanhakijalasten oikeuksia Suomessa. Hän tarkastelee, miten erityisesti lapsen etua tulkitaan turvapaikka- ja perheenyhdistämisprosesseissa.

– Turvapaikanhakijalapsi on sekä pakolainen että lapsi. Tätä asemaa kutsun kaksinkertaiseksi osattomuudeksi, ja se tekee heidän oikeuksiensa tulkinnasta äärimmäisen mielenkiintoista, Petrelius sanoo.

Lapsi voi tulla maahan yksin, sisaruksen tai aikuisen saattamana, mutta ilman vanhempaa tai virallista huoltajaa. Suomeen heitä saapuu vuosittain noin 100–200. Euroopassa ilmiö on laaja ja kasvava: vuonna 2024 EU:n ja Norjan alueelle saapui kymmeniä tuhansia lapsia. Suurin osa on 15–17-vuotiaita poikia.

Lapsen etu ohjaa – mutta tulkinta vaihtelee

Petreliuksen tutkimus liittyy keskeisiin ihmisoikeuskysymyksiin, kuten oikeuteen hakea turvapaikkaa, lapsen erityiseen suojeluun ja perhe-elämän suojaan. Lapsen etu tulee huomioida kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa, mutta taustalla vaikuttavat myös maahanmuuttopolitiikka ja turvallisuusnäkökulmat. Kiristyvässä turvallisuusympäristössä haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijalasten oikeudet voivat olla vaarassa jäädä tehokkaasti turvaamatta.

– Lapsen edun käsite on avoin ja monitulkintainen. On tärkeää tarkastella, miten viranomaiset käytännössä soveltavat sitä päätöksenteossa, Petrelius toteaa.

Tutkimus perustuu laajaan Maahanmuuttoviraston salassa pidettävään aineistoon, joka kattaa sekä turvapaikka- että perheenyhdistämispäätöksiä. 

– Aineisto mahdollistaa päätösten systemaattisen tarkastelun ja lisää ymmärrystä ja läpinäkyvyyttä.

Pitkä pakolaisuus vaikuttaa lapsen kokemuksiin

Vaikka tutkimus on vielä kesken, se on jo nostanut esiin kiinnostavia havaintoja. Aineisto osoittaa, että moni turvapaikkaa hakeva lapsi on elänyt pakolaisena tai paperittomana koko elämänsä, eikä välttämättä tunne kotimaataan.

– Pohdin, miten pitkä kuulumattomuuden kokemus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja siihen, miten hän pystyy kertomaan tilanteestaan, Petrelius sanoo.

Turvapaikkapäätökset perustuvat pitkälti hakijan omaan kertomukseen, vaikka kokemukset voivat olla traumaattisia ja vaikeasti sanoitettavia. Yksin saapuvien lasten kohdalla kertomusta ei voida täydentää vanhempien tiedoilla.

Petreliuksella on taustaa turvapaikka-asioiden käsittelystä, mutta lasten kokemukset koskettavat silti.

– Lasten kokemusten vakavuus ja äärimmäisyys pysäyttää. Näissä päätöksissä on aina kyse oikeista ihmisistä ja heidän elämästään.

Myös pitkät, jopa vuosia kestävät turvapaikkaprosessit kuormittavat lapsia.

Lapsen etu ei aina näy päätöksissä

Keskeinen havainto on, että lapsen edun arviointi jää joissakin päätöksissä epäselväksi.

– Aina ei käy ilmi, miten lapsen etua on arvioitu tai mitä on pidetty sen mukaisena.

Lisäksi erityisesti yksin saapuvia teini-ikäisiä poikia saatetaan tarkastella osin aikuisina ja heihin viitataan päätöksissä ”nuorina miehinä” tai ”lähes täysi-ikäisinä”.

– Vaikka 17-vuotias on juridisesti lapsi, häntä saatetaan käytännössä arvioida jo aikuisen kaltaisena.

Petreliuksen tutkimus tuottaa uutta tietoa viranomaiskäytännöistä ja tarjoaa suosituksia lapsen oikeuksien vahvistamiseksi turvapaikkaprosesseissa.

– Tavoitteena on edistää kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien täysimääräistä toteutumista.

Öljyvarojen hallinta vaikuttaa myös ihmisoikeuksiin

Ama Opoku Acquah tutkii väitöskirjassaan, miten ihmisoikeudet, hyvä hallinto ja kestävyys voidaan huomioida paremmin öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisessä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan kehittyvät öljyn- ja kaasuntuottajamaat, kuten Ghana ja Uganda.

Tutkimuksen lähtökohtana on öljyn- ja kaasuntuotannon yhteys ihmisoikeuskysymyksiin sekä Afrikan erityinen toimintaympäristö, jossa energiantuotantoa kehitetään yhteistyössä monikansallisten energiayhtiöiden kanssa. Samalla monet maat kamppailevat energiaköyhyyden ja oikeudenmukaiseen energiasiirtymään liittyvien haasteiden kanssa.

Öljy- ja kaasutuotanto voi tuoda valtioille merkittäviä tuloja, mutta siihen liittyy myös ympäristöhaittoja, maakiistoja, työelämän ongelmia ja ihmisoikeusriskejä. Esiin nousevat myös esimerkiksi kaasun soihdutus sekä yritysten yhteiskuntavastuuseen ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset.

– Monikansallisiin yrityksiin ja öljyn- ja kaasuntuottajamaihin kohdistuu yhä enemmän kestävyyttä, vastuullisuutta ja ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita. Tutkin, miten nämä näkyvät käytännössä luonnonvarojen hallinnassa, Opoku Acquah sanoo.

Oppia Euroopasta energiasiirtymään

Tutkimuksessaan Opoku Acquah analysoi, miten Euroopassa ihmisoikeuksien suojelu on kytketty energiantuotannon sääntelyyn. Hän tarkastelee erityisesti Norjan, Tanskan ja Ison-Britannian sääntelyratkaisuja sekä sitä, miten kansainväliset normit ja eurooppalaiset käytännöt voisivat tukea oikeuksien suojelua sekä kestävämpää ilmasto- ja luonnonvarahallintaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Opoku Acquah nostaa esiin myös Suomen esimerkkinä siitä, miten ympäristönsuojeluun, ihmisoikeuksiin ja vastuullisuuteen liittyviä periaatteita voidaan toteuttaa käytännössä luonnonvarojen hallinnassa.

– Suomea pidetään maana, jossa ihmisoikeuksien suojelu on vahvaa ja luonnonvarojen hallinnalle asetetaan korkeat vastuullisuusvaatimukset, Opoku Acquah sanoo.

Tutkimus käsittelee myös konkreettisia keinoja vähentää energiantuotannon haittoja. Esillä ovat esimerkiksi vähäpäästöiset teknologiat sekä viranomaisten mahdollisuudet ohjata energiayhtiöitä vastuullisempaan toimintaan.

Tutkimus etsii ratkaisuja energiasiirtymään

Opoku Acquahin mukaan tutkimuksen tulokset voivat tukea sekä alueellista päätöksentekoa että kansainvälistä keskustelua energiasiirtymästä.

– Tulokset voivat auttaa kehittämään kestävämpää energiahallintaa, lisätä ymmärrystä Afrikan energiasektorin erityispiirteistä sekä osoittaa, miten ihmisoikeudet, ympäristövastuu ja energiantuotanto voidaan sovittaa yhteen erilaisissa toimintaympäristöissä.

Petrelius ja Opoku Acquah ovat molemmat saaneet merkittäviä apurahoja tutkimuksensa edistämiseen. Petreliuksen tutkimusta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Alli Paasikiven Säätiö, Opoku Acquahin tutkimusta puolestaan Emil Aaltosen Säätiö.