Niklas Lundström
Niklas Lundströmin aluetieteen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus ”Aluekehittämisen pirullinen peli” tarkastetiin keskiviikkona 3.6.2015.
- Väitöstiedote: Perinteiset johtamismenettelyt eivät sovellu aluekehittämisen pirulliseen peliin
- Väitöskirja: Aluekehittämisen pirullinen peli -väitöskirja Osuvassa
- Julkaisuluettelo: Julkaisut ja asiantuntijatehtävät SoleCrississä
Mitä toimenkuuvaasi kuuluu?
Minulla on hyvin monipuolinen tehtävä. Koordinoin Vaasan yliopiston tohtoriohjelmaa ja pidän huolta siitä, että se kokonaisuutena toimii kuten pitää. Olen esimerkiksi mukana miettimässä uusia rahoitusmalleja, koostan opiskelijoille ja ohjaajille tietoa, mistä rahoitusta voi saada. Opastan myös väitöskirjaohjaajia prosessin eri vaiheista. Yksi mielenkiintoinen tehtävä on Cotutelle-sopimukset, eli tohtorin tutkinto, johon kuuluu väitöskirjatutkimuksen tekemistä kahdessa eri yliopistossa kahdessa eri maassa.
Miten tohtoriopinnot ovat tukeneet sinua nykyisessä työtehtävässäsi?
Nykyisessä työtehtävässä olen jatkuvasti tekemisisissä eri osien ja kokonaisuuksien kanssa sekä yhdistelemässä niitä. Tätähän minun väitöskirjanikin käsitteli: miten kokonaisuudet ja osat pelaavat yhteen – välillä ristiriidassakin – sekä miten kokonaisuuksia muodostuu yksittäisistä osioista ja toisin päin. Väitöskirjassa sovellettu systeemiajattelu, vaikka se oli aluetieteellistä, soveltuu todella hyvin organisaatioonkin.
Tietysti hyödyn siitä, että olen itse käynyt koko väitöskirjaprosessin läpi. Osaan helposti asettua väitöskirjatutkijan asemaan, ja tiedän, mitä kysymyksiä jokainen tohtoriopiskelija miettii jossain vaiheessa.
Urasi huippukohdat?
En ajattele uraani huippujen kautta. Näen urani jonkinlaisena kehityskulkuna; nyt olen siellä missä olen ja tykkään siitä, mistä teen. Vielä ei ole ollut sellaista aamua, että inhoaisin mennä töihin. Siistein juttu on se, että saan tehdä sitä, mistä tykkään ja vielä erittäin hyvien tyyppien kanssa.
Miksi tohtoriopinnot?
En ollut koskaan ajatellut itseäni tutkijana. Perustutkintovaiheessa gradun tekeminen ei innostanut yhtään. Mutta graduaiheeksi löysinkin pirulliset ongelmat, ja aihe vei kuin veikin miehen mukanaan. Graduohjaajana minulla oli silloinen aluetieteen professori Hannu Katajamäki, joka osasi innostaa. Hannun ohjauksessa jatkoin väitöskirjan tekemistä, jossa lavensin ja syvensin aihetta, ja konteksti muuttui kuntaliitoksista laajemmin aluekehittämiseen.
Miten rahoitit tohtoriopinnot?
Minulla oli hyvä onni, sain rahoituksen kuntoon heti silloin, kun innostukseni oli suurimmillaan. Sain kahden vuoden apurahan sekä neljän vuoden tohtorikoulutettavan (nykyisen väitöskirjatutkijan) työsuhteen. Pääsin hyvin akateemiseen maailmaan sisään, minulla oli laitoksella opetusta ja muuta työtä ja tein samalla väitöskirjaa.
Vinkki jollekin joka harkitsee tohtoriopintoja?
Sanoisin, että kannattaa vakavasti miettiä. Se on pitkä ja välillä raskaskin polku, mutta siitä saa hyvin paljon. Se on oppimispolku, joka kannattaa kulkea! Opit paljon omasta aiheestasi, ja samalla kun luot jotakin uutta, opit myös paljon itsestäsi. Siinä oppii antamaan rakentavaa palautetta, ja ennen kaikkea oppii myös vastaanottamaan palautetta. Ja kyllä se on myös hauskaa, vaikka jokaiseen väitöskirjaprosessiin kuuluukin suvantovaiheita, niin aikaa on mukava muistella jälkeenpäin.
