Mitä hyvä validointi oikeasti tarkoittaa?

Mitä enemmän olen työskennellyt validoinnin parissa, sitä vähemmän ajattelen sen tarkoittavan testaamista. Nykyään ajattelen sen tarkoittavan päätöksenteon mahdollistamista.

Energia-alalla puhumme paljon validoinnista. Ratkaisu validoidaan. Malli validoidaan. Teknologia validoidaan. 

Viime aikoina olen huomannut pysähtyväni yhden kysymyksen äärelle. Mitä me oikeastaan tarkoitamme, kun sanomme, että jokin on validoitu?

Tarkoitammeko sitä, että yksi testi onnistui? Vai sitä, että uskallamme luottaa ratkaisuun myös silloin, kun maailma ei käyttäydykään odotetulla tavalla?

Luottamusta ei rakenneta yhdellä kokeella

Ajattelemme joskus, että uuden teknologian tärkein hetki on se päivä, jolloin se ensimmäisen kerran toimii. 

Todellisuudessa kiinnostavampi kysymys kuuluu: milloin uskallamme ottaa sen osaksi oikeaa energiajärjestelmää? Siinä vaiheessa yksittäinen onnistunut testi ei enää riitä.

Tarvitaan ymmärrystä siitä, miten ratkaisu käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, miten se reagoi poikkeamiin ja miten se vaikuttaa muihin järjestelmän osiin.

Ratkaisun tekninen toimivuus on vasta alku. Yhtä tärkeää on ymmärtää, mitä sen käyttöönotto tarkoittaa omalle liiketoiminnalle, mutta myös muille energiajärjestelmän toimijoille.

Validointi on päätöksenteon väline

Usein ajatellaan, että validoinnin tehtävä on todistaa ratkaisun toimivuus. 

Minusta kyse on kuitenkin jostain paljon tärkeämmästä. Validoinnin tavoitteena ei ole todistaa, että ratkaisu toimii, vaan tuottaa riittävästi luotettavaa näyttöä perusteltujen päätösten tekemiseksi.

Hyvän validoinnin tarkoitus ei ole poistaa epävarmuutta, vaan vähentää sitä niin paljon, että voimme tehdä perustellun päätöksen. Samalla se auttaa ymmärtämään myös riskejä. Hyvä validointi ei siis kerro, että kaikki riskit ovat poistuneet, vaan että tunnemme ne riittävän hyvin voidaksemme edetä.

Kyse ei siis ole enää vain siitä, toimiiko teknologia. Kyse on siitä, onko meillä riittävästi ymmärrystä tehdä seuraava päätös.

Oppimisen ketju

Usein validointi kuvataan suoraviivaisena prosessina. Ensin laaditaan skenaariot. Sitten rakennetaan malleja, optimoidaan, simuloidaan. Laitteita testataan Hardware-in-the-Loop-ympäristössä, sen jälkeen fyysisissä testikokoonpanoissa ja lopuksi tehdään pilotit sekä käyttöönotto.

Helposti syntyy vaikutelma, että kyse on vain projektisuunnitelmasta. Kun vaiheet kirjoitetaan listaksi, ne näyttävät lähes tarkistuslistalta. Minusta kyse on kuitenkin jostain paljon mielenkiintoisemmasta.

Skenaariot kysyvät: Millainen tulevaisuus voi olla?

Optimointi kysyy: Millainen ratkaisu voisi toimia parhaiten?

Simulointi kysyy: Miten järjestelmä käyttäytyy?

Hardware-in-the-Loop kysyy: Toimivatko mallit ja todellinen teknologia yhdessä?

Fyysinen testaus kysyy: Toimiiko ratkaisu odotetusti myös todellisessa laitteistossa ja käyttöympäristössä?

Pilotit kysyvät: Toimiiko tämä myös oikeassa maailmassa?

Jokainen vaihe tuottaa uutta tietoa. Jokainen vaihe vähentää epävarmuutta hieman lisää. Yksikään vaihe ei yksin ratkaise kaikkea, mutta yhdessä ne rakentavat riittävän vahvan perustan seuraaville päätöksille.

Epäonnistuminen voi olla onnistuminen

Tämä on ehkä validoinnin vaikein ajatus.

Hyvän validoinnin tarkoitus ei ole todistaa, että kaikki toimii, vaan tuottaa riittävästi luotettavaa näyttöä siitä, millä edellytyksillä, missä käyttöympäristöissä ja millaisin rajoittein siihen voidaan luottaa.  Sen tarkoitus on löytää ne tilanteet, joissa jokin ei vielä toimi. Jos simulointi paljastaa ongelman, se on hyvä uutinen. Jos Hardware-in-the-Loop-testi paljastaa rajapinnan heikkouden, sekin on hyvä uutinen. Jos pilotti osoittaa, että ratkaisu käyttäytyy odottamattomasti, olemme oppineet jotain, mikä olisi oikeassa sähköverkossa voinut tulla paljon kalliimmaksi.

Ehkä validoinnin suurin onnistuminen onkin löytää virheet silloin, kun niiden korjaaminen on vielä hyvin hallittavissa.

Miksi tällä on juuri nyt merkitystä?

Aikaisemmin energiajärjestelmä rakentui melko hitaasti. Teknologioita lisättiin yksi kerrallaan. Nyt samaan järjestelmään liittyvät samanaikaisesti sähköautot, aurinkovoima, akustot, datakeskukset, joustomarkkinat, tekoäly, kyberturvallisuus ja yhä monimutkaisemmat ohjelmistot.

Yksittäisen ratkaisun toiminta ei enää kerro kovin paljon. Ratkaisevaa on se, miten kaikki toimii yhdessä.

Siksi myös validoinnin on muututtava.

Hyvä validointi ei poista epävarmuutta

Ehkä energiamurroksen kiinnostavin piirre on, ettei tulevaisuutta voida koskaan validoida kokonaan.

Maailma muuttuu koko ajan. Teknologiat kehittyvät. Markkinat muuttuvat. Ihmiset muuttavat käyttäytymistään. Täydellistä varmuutta ei koskaan saavuteta.

Mutta voimme rakentaa parempaa ymmärrystä. Voimme vähentää epävarmuutta. Voimme tehdä päätöksiä aiempaa vahvemman tiedon pohjalta. 

Ehkä hyvä validointi ei siis olekaan prosessi, jonka lopussa saadaan leima "hyväksytty". Se on jatkuvaa oppimista – matka kohti riittävää ymmärrystä, jonka varaan voidaan rakentaa hyviä päätöksiä.

Ja ehkä juuri siksi se on yksi energiamurroksen tärkeimmistä menestystekijöistä.