Tekstivastine Oivalluksia-podcast, jakso 11 Maaseudun paikkaseksikkyys // SAAVUTETTAVUUS
TEKSTIVASTINE
Oivalluksia-podcast: Maaseudun paikkaseksikkyys
Oivalluksia. Vaasan yliopiston podcast.
Intro (musiikkia)
Mitä sinulle tulee mieleen maaseudusta, luontoa ja hiljaisuuttako? Mummon punamultamökki nököttää yksikseen kauniin maiseman keskellä? Tai ohikiitävästä autosta huomattuja rapistuvia heinälatoja ja edessä köröttäviä traktoreita? Usein on ajateltu, että maaseutu olisi taantuva ja vähän vanhanaikainen, eikä oikein herättäisi mitään kiinnostusta, eikä olisi mitenkään cool. Mutta nyt onkin huomattu, että yllättäen syrjäiset ja takaperoiset paikat voivatkin olla imagollinen etu. Yritykset ovatkin alkaneet hyödyntää taitavasti ja aivan uudella tavalla maaseutuun liittyviä mielikuvia ja tarinoita. Tästä maaseudun paikkaseksikkyydestä ovat meille tänään kertomassa tutkijat Niklas Lundström ja Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta.
Niklas Lundström työskentelee tutkijatohtorina yliopiston johtamisen yksikössä. Hän on erikoistunut kompleksisuuteen ja pirullisiin ongelmiin johtamisessa ja aluekehittämisessä. Hän on myös tehnyt tutkimusta maaseudusta ja sen kehittämisestä. Viimeisimpänä juuri maaseudun paikkaseksikkyydestä. Dosentti Henna Syrjälä puolestaan työskentelee markkinoinnin yliopistotutkijana. Maaseudun monisäikeisten merkityksien ohella hän on tutkinut markkinoiden dynaamisia ristiriitaisuuksia, koskettivatpa ne sitten kuluttajien identiteettiä arjen kulutuskäytäntöjä tai heikompiosaisia toimijoita. Tällä hetkellä Hennan tutkimusprojektit käsittelevät muun muassa ilmastoviisasta asumista, vaateteollisuuden vastuullisuutta, eläimiä palvelukonteksteissa sekä pelaajayhteisöjä.
Toimittaja Miia Kahila:
Tervetuloa Niklas ja Henna. Kertokaa nyt ja Niklas ja Henna, mitä oikein tämä maaseudun paikkaseksikkyys on? Millaisesta ilmiöstä on yleensäkin kysymys?
Niklas Lundström:
Maaseudun paikkaseksikkyys on periaatteessa tällaista yritysten toteuttamaa jonkunlaista ilmiötä, joka liittyy näiden yritysten brändeihin ja imagoon ja sitten sitä kautta niiden tuotteiden myymiseen.
Henna Syrjälä:
Jos voin vähän avata sitä teoreettista pohjaa, niin se avautuu sieltä. Löydettiin tällainen neolokalismin käsite, jonka voisi kääntää uuspaikallisuudeksi. Ja se on jo aika kauan aikaa (olemassa)ollut käsite ja se on syntynyt siitä, kun on tunnistettu pienpanimotoiminnassa tämmöinen ehkä vähän hipsterihenkinen toiminta. Painottaa esimerkiksi perinteikkyyttä ja autenttisuutta ja yhteyttä sinne paikkaan, missä valmistus tapahtuu tai missä on esimerkiksi yrittäjien omat juuret. Ja me lähdettiin laajentamaan tätä käsitettä. Me huomattiin, että se ei pelkästään ole enää sitä, vaan se, mitä yritykset tällä hetkellä tekee, niin se on vieläkin kiinnostavampaa ja trendikkäämpää ja ajassa enemmän mukanaolevaa.
Niklas Lundström:
Ja jännähän tässä oli se, että kun se neolokalismi, mistä Henna tässä nopeasti sanoikin, niin se nimenomaan yleensä kattaa nämä pienpanimot. Mutta tämä paikkaseksikkyys, mikä me sitten ikään kuin löydettiin tutkimuksen kautta, niin siinä sitten on hyvinkin monelta eri toimialalta näitä yrityksiä. On ihan vaatetusfirmoja, sitten on just näitä alkoholin tuottajia. No kuuluu siihen myös pienpanimot. Sitten on huonekaluyrityksiä.
Henna Syrjälä:
Sitten on elintarvikealan yrityksiä aika laajasti ja niissäkin ehkä tämä on aika trendikkäitä superfoodeja tai jotain muuta vastaavaa.
Niklas Lundström:
Vastaavasti just jotain tällaisia niin sanotusti paikallisesti tuotettua, niin kuin maitotuotteita meijerituotteita, sen tyylistä löytyy aika paljon.
Henna Syrjälä:
Yks sellainen, mitä me löydettiin meidän tutkimuksessamme, oli jo se, että mikä tuli neolokalismissa esiin, että pitää olla sellainen aito yhteys siihen paikkaan, ja samalla tavalla kaikki yritykset, jota me oltiin haastateltu ja johon oltu yhteyksissä, niin kaikilla näillä yrityksillä oli aito yhteys siihen tiettyyn paikkaan, mistä tavallaan kumpusi niiden koko merkitysmaailma. Ja nimenomaan, kun me haastateltiin myös kuluttajia, niin kuluttajat sanoi samaa, että on tärkeää, että se yhteys on aito. Esimerkiksi meidän aineistossa on semmoinen lainaus, että Shell ei voisi tehdä aidosti tämmöistä paikkaseksikästä markkinointia, koska esimerkiksi joku öljyteollisuus ei ehkä juurikaan viesti tällaista aitoa maaseudun merkitysmaailmaa ja yhteyttä siihen tiettyyn paikkaan.
Miia Kahila:
Jos mietitään ihan pelkkää termiä paikkaseksikkyys, mistä se tulee?
Niklas Lundström:
Tämä on pitkä ja monipolvinen tarina. Se lähti silloin joskus, se oli ihan alkuvaiheessa, kun tämmöistä käsitettä ei siis ollut olemassa. Meidän piti määritellä se. Me tiedettiin, että tällainen ilmiö on olemassa, mutta sitten tietenkin, kun pitää uudelleen sanoittaa joku tällainen uusi ilmiö, niin mikä se sana on? Siellä oli ensin jotain erilaisia versioita tästä seksikkyys-sanasta, muttei sitten ne eivät oikein herättäneet riittävää vastakaikua. Se oli sitten, taisi olla silloisen tutkimusjohtaja Olli-Pekka Viinamäen kanssa me joskus, olisiko se ollut tyyliin joku lounaspalaveri tai kahvipöytäkeskustelu tai joku, siellä sitten nousi, että paikkaseksikkyys - joo that's it. Tosiaan se ehkä vähän eroaa tällaisista perinteisistä tieteellisistä käsitteistä - ihan tämä nimeäminenkin- verrataan vaikka siihen neolokalismiin. Tieteessä hän on usein erilaisia ismejä, mutta ehkä tässä paikkaseksikkyydessä on lähdetetty vähän tietoisestikin tällaisella raflaavalla tyylillä, että se herättää, niin sanotaanko tavallisen kansan syvissä riveissä, jonkunlaista mielenkiintoa, että ahaa, mikä tämä tällainen on. Ja kyllä kun erilaisten ihmisten kanssa on jutellut tästä, niin etenkin, sanotaanko nyt nuorehkojen aikuisten tällaisessa ajatusmaailmassa se resonoi hirveen voimakkaasti. Ei tarvitse kuin sanoa sana maaseudun paikkaseksikkyys, sitten ehkä tuoda yksi yritys siihen esimerkiksi, niin heti se sanoo, että ahaa, nyt mä tiedän, mistä sä puhut.
Henna Syrjälä:
On ihan hauska tämä paikkaseksikkyys termi. Tieteelliseltä kannalta, koska silloin kun me työstettiin tätä meidän viimeisintä artikkelia, tieteellistä artikkelia, joka kävi arviointiprosessin, niin ei meidän arvioijatkaan sitä ihan purematta niellyt. Eli me jouduttiin myös itse miettimään vahvasti, että halutaanko me pitää seksikkyys-sana siinä koska se luonnollisesti herättää aika paljon mielikuvia ja miksi me halutaan pitää se siinä. Tosiaan sitten määriteltiin, että se tarkoittaa nimenomaan tämmöistä yleisesti kiinnostavaa ja mielenkiintoa herättävää. Että varsinaisesti seksin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Niklas Lundström:
Ja sitten tossakin huomaa vielä, että se on ehkä jonkunlainen tämmöinen pieni ikäpolviero. Tietenkin nyt taas lainausmerkeissä vähän vanhemmat ihmiset aina viittaavat tähän, että mitä seksiä siellä maaseudulla sitten on? Mutta me nimenomaan viitataan tähän seksikkyydellä siihen kiehtovuuteen trendikkyyteen vetävyyteen ja sen sellaiseen.
Miia Kahila:
Mitkä asiat ovat teidän mielestänne paikkaseksikkyyden ytimessä?.
Niklas Lundström:
Tätä me lähdettiin nimenomaan kartoittamaan silloin joitain vuosia sitten, me kerättiin valtavan suuri yritysaineisto, sijoitettiin ihan kartalle kunnan tarkkuudella, missä päin Suomea tällaiset paikkaseksikkäät yritykset on. Sen jälkeen me lähdettiin tekemään haastatteluja vielä tietyille yrityksille, ja sitä sitten jonkun aikaa siinä ihmeteltiinkin, että onneksi meillä ei ollut mitään valmiita vastauksia. Päädyttiin sitten, että se lähtee tai pyörii tällaisten kolmen ominaisuuden ympärillä, joista ensimmäinen on visuaalisuus eli tämä paikkaseksikkyys tuotetaan visuaalisuudessa. Käytetään paljon tällaisia mustavalkoisia valokuvia, pelkistettyjä –voisiko sitä jonkunlaiseksi minimalismiksi kuvata, mutta tällainen mustavalkoisuus viittaa myös johonkin menneeseen aikaan ja sitä kautta sitoo siihen historiaan. Sitten toisena siellä oli nimenomaan aikaisemminkin tullut esille, tämä sukupolvikokemus eli ne kuuluu tähän niin sanottuun Y-sukupolveen pääpiirteittäin nämä, jotka tätä (paikkaseksikästä markkinointia) tuottaa. Eli voisiko heitä joskus yrittäjiksi tai yritysten toimitusjohtajiksi tai vastaaviksi kutsua. Ja sitten siellä kuluttajapuolella, niin ajateltiin, että se varmaan sitten ehkä resonoi taas voimakkaammin suunnilleen samanikäisissä, eli Y-sukupolvihan on siellä suunnilleen 80-luvun alusta 90-luvun puoliväliin syntyneet, eli tällä hetkellä he ovat varmaan noin suunnilleen nuoria aikuisia tai jotain tämän suuntaista. Sitten vielä kolmantena tällaisena ominaisuutena, joka löydettiin sieltä, oli tämmöinen maaseudun ja kaupungin hybridisaatio, joka liittyy siihen visuaaliseen kuvastoon. Se kuvasto ei ole pelkkää semmoista perinteistä maaseutua, että näytetään vaan niitä peltoja tai metsiä tai traktoreita, vaan sinne tuodaan jonkinlaisia urbaaneja elementtejä. Ja sitten taas tulee tämä Y-sukupolvi tässä esiin, että he tekevät tätä omaa tulkintaa tästä maaseudusta. Se ei ole enää ehkä edellisten sukupolvien punainen tupa ja perunamaa, vaan se on nyt sitten jotain muuta trendikästä heidän mielestään.
Henna Syrjälä:
Ehkä siinä tavallaan näitä kaikkia yhdistää semmoinen ajatus siitä, että luodaan tämmöistä uutta kuvastoa maaseudusta. Ja meidän mielestä ihan erityisen kiinnostavaa oli se, että siinä missä perinteisesti ehkä tällaiset niin kuin negatiivisetkin mielikuvat pyritään vähän peitellä, niin tässä paikkaseksikkyydessä ne nostetaan framille eli esille. Eli halutaan erityisesti korostaa tavallaan sitä semmoista negatiivista kuvastoa kääntämällä se uudella tavalla kiinnostavaksi seksikkääksi jopa. Esimerkiksi mun mielestä tässä on hyvä esimerkki vaikka Myssyfarmin mainosslogan, jossa sanotaan että mummojen kutomia villamyssyjä - how uncool is that. Leikitellään sillä ajatuksella, että joku uncool itse asiassa erittäin cool.
Niklas Lundström:
Ollaan jossain blogikirjoituksissa ja vastaavissa kutsuttu sitä ihan vain inhorealismiksi, että korostetaan niitä nimenomaan yleensä ajateltuja perinteisiä negatiivisia piirteitä. Nostetaan ne niin sanotusti framille, niin silloinhan niistä tulee kiinnostavia. Aikaisemmin mietitään, että maaseutua kun perinteisesti yritetään tuoda esille, niin tuodaan vain tämmösiä - voisiko sanoa sitä siloteltua puolta, että kaikki on hyvin, kaikki on hienosti niin kuin kaikkialla muuallakin. Mutta nämä yritykset käyttää jotain tällaista – voisko sitä ironiaksi kutsua, tätä heidän tyyliään. Tämä yrityskartoitus kun me tehtiin, niin oli kyllä ympäri Suomea niitä yrityksiä - ehkä sanotaanko tällaiset kasvukeskukset nousi sieltä esiin, sitten oli Lapissa jonkun verran, Itä-Suomessa aika vähän. Mutta sellainen, joka pantiin jo aika aikaisin merkille, oli entinen Vaasan lääni. Se kyllä nousi, ihan pomppaa kyllä silmille siinä kartalla, missä yritykset on. Niin että varmaan sitten tämä jonkunlainen pohjalaisuus ehkä selittää tätä paikkaseksikkyyden syntyä tai jotain sen suuntaista. Mutta sitten kun me mietitään, niin kyllähän pohjalaisuuteen liitetään semmoinen yrittäjyyden perinne. On paljon pienyrityksiä, ja sehän lähtee jo ihan kaukaa sieltä historiasta. Ja sitten jos mietitään tätä Pohjanmaan maaseutua, niin tämähän on semmoista perinteistä ydinmaaseutua, missä vielä asuu ihmisiä verrattuna semmoiseen niin sanottuun erämaahan. Kyllähän se jossain määrin on viriiliä kuitenkin se maaseutu entisen Vaasan läänin alueella, mutta se oli semmoinen mielenkiintoinen huomio.
Miia Kahila: Jos vähän vielä mennä tuohon, että keneen nämä tämmöiset uuden tyyppiset viestit tuosta paikkaseksikkyydestä purevat ja mistä se voi johtua?
Henna Syrjälä:
Näiden yrityshaastattelujen lisäksi meillä on myös kuluttajia haastateltu. Ja kiinnostavaa oli, että itse asiassa hyvin samat teemat nousivat esille sekä yritysten haastatteluissa että kuluttajahaastatteluissa. Ja tavallaan yritysten oletus siitä, että Y-sukupolvi olisi potentiaalinen asiakas. Se näyttäytyi selvästi myös kuluttajahaastatteluissa. Että selvästi nimenomaan Y-sukupolven edustajat tunnistivat tämän ilmiön ja myös reagoivat nimenomaan sillä tavalla, mitä yritykset oli toivonut. Jossain kohti ollaan sanottu, että tämä on Y-sukupolvelta Y-sukupolvelle, että nimenomaan semmoinen tavallaan vastavuoroinen. Jos ajatellaan, että viestintä kuitenkin nykyään tapahtuu paljon esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa, niin siinähän on hyvin sitä paljon kuluttajan ja tuottajan välistä vuoropuhelua. Ja tässähän se näkyy myös, että selvästi se on semmoista vuorovaikutteista, että viestintä puree myös niiden samojen sosiaalisen median kanavien seuraajiin kuin lähettäjiin.
Niklas Lundström:
Kun me mietitään jotain suuria trendejä, niin yleensä ne jossain vaiheessa alkaa herättää jonkunlaisia vastavoimia. Kun kaikki on sitä samaa, niin minä haluan sitten yksittäisenä kuluttajana vaikkapa erottautua, että minä en käytä vaikka vaan niitä – hatusta heitettynä nyt Hennes & Mauritzin vaatteita – niin kuin kaikki muut, että mä käytän jotain muuta. Niin näkisin kyllä, että tämä erottautuminen liittyy voimakkaasti siihen, että halutaan olla erilaisia kuin muut. Ja sama tällainen, kun mietitään tämmöisiä bulkkituotteita ja bulkkiliikkeitä, joita on Suomen ostoskeskukset kaikki täynnä. Ne toistaa itseään. Ostoskeskukset ovat aika tämmöisiä paikattomia paikkoja, että sillä ei periaatteessa väliä, jos sut tiputetaan vaikka summanmutikassa vaasalaiseen ostoskeskukseen tai helsinkiläiseen ostoskeskukseen, niin ei sitä oikein pysty sanomaan, että missä sinä sitten olet. Ehkä sitten on jonkunlainen tämmöinen sanotaanko paikkasokeuden vastavoima. Ihmisiä oikeasti on alkanut kiinnostaa, että mistä jotkut tuotteet, mitä ostan, ovat kotoisin. Se on siis paljon laajempi ilmiö kuin pelkästään tämä paikkaseksikkyys tai neolokalismi, mikä täällä taustalla vaikuttaa. Amerikassa on puhuttu jopa siitä, että tämmöinen neolokalismi paikallisuuksien, paikkojen korostaminen tuotteiden markkinoinnin kautta, niin se olisi jonkunlainen vastavoima tällaiselle niin sanotulle McDonaldsaatiolle, että kaikki kaupungit alkavat pikkuhiljaa näyttää samanlaisilta, kun niihin rakennetaan niitä samanlaisia McDonaldsin drive-in-myymälöitä ja tämän tyylistä.
Henna Syrjälä:
Kyllähän tuo näkyy ylipäänsä, kuten Niklas sanoo tämmöinen lähi- ja luomutuotannon esimerkiksi yleistyminen ja se kuinka paljon ihmiset haluaa haluaa sitä tai suorastaan tukee. Niissä kuluttajahaastatteluissa nousi esimerkiksi esiin tämmönen underdog-ilmiö eli kuluttajat kokivat tällaista halua tukea tämmöistä altavastaajaa eli nimenomaan pienyrityksiä. Ja nimenomaan toiminnallaan vaikuttaa siihen, että pienyritykset voi hyvin.
Miia Kahila: Tässä on puhuttu siitä, kuinka osa yrityksistä käyttää tätä maaseudun paikkaiseksikkyyttä hyväkseen imagonluomisessaan ja markkinoinnissa. Onko tämä laajenemassa vielä? Ollaanko me nähty vasta alkusoittoa?
Niklas Lundström:
Niin, tästä on erittäin mielenkiintoista tehdä sanotaan vaikka ensi vuonna uusi tutkimus vertaillen, että onko tämän tyylisiä yrityksiä tullut Suomeen lisää? Ja sitten olisi erittäin mielenkiintoista myös lähteä muiden maiden tilannetta kartoittamaan. Mutta mitä me huomattiin silloin, kun meillä alkoi hanke loppumaan jo ja oltiin ikään kuin tulokset jo saatu tai löydetty. niin kyllä me huomattiin sitten, että paikkaseksikkäät yritykset ovat ruvenneet tekemään yhteistyötä toistensa kanssa. Niin jonkunlaista tämmöistä win win -tilannetta ehkä, että minä autan sinua, niin siinä autat minua tyylisesti, että yhdistellään vähän tuotteita ja näin päin pois. Niin se olisi kanssa mielenkiintoista päästä siihen sisälle, että mikä siinä on taustalla. Se, miten tietoisia ehkä nämä yritykset on toisistaan ja tästä paikkaseksikkyydestä, vaikka kyllähän ne nyt alkaa toivottavasti olemaan tietoisia siitä.
Henna Syrjälä:
Varmasti ylipäänsä mitkä tahansa tämmöiset ilmiöt alkavat saada vähän uudenlaisia variaatioita. Uskon, että lähtee (liikkeelle) tällaisia tai uusia ikään kuin tavallaan vähän erilaisia tapoja sen toteuttamiseen. Ja yksi, mitä me olemme myös halunneet boostata, on ylipäänsä maaseudun ja maaseudun kuntien elinvoimaisuuden lisääminen. Että ollaan haluttu myös viedä sitä sanomaa eteenpäin, että kun yritykset tekee tämän tyyppistä viestintää, niin miksi myös kunnat ja alueet ei vois tehdä.
Niklas Lundström:
Ja siinä, mistä Henna mainitsi, kuntien ja alueen, maaseutukuntien maaseutualueiden, elinvoimaisuus. Minun mielestäni tämä paikkaseksikkyys jotenkin kertoo siitäkin mielenkiintoisella tavalla. Tämä Y-sukupolvi eli nuoret aikuiset, niin eihän niiden pitänyt tilastojen mukaan olla kiinnostuneita maaseudusta. Sehän on paljon kaupungistuneempi sukupolvi, kun verrataan muihin. En muista montako prosenttia tästä sukupolvesta suunnilleen kaupungeissa asuu, mutta suurempi osa kuin muusta väestöstä yhteensä. Maaseudun piti olla tällaista epätrendikästä, ei kauhean tai ei ollenkaan kiinnostavaa. Nyt on ikään kuin sitten homma kääntynyt ihan toisin päin, että kyllä se on kovin kiinnostavaa heillekin, kun he vaan osaavat kertoa, tarinallistaa sitä heidän omalla tyylillään.
Henna Syrjälä:
He varmaan tässä yksi keskeinen elementti on se, että tavallaan se maaseutu-kaupunki-hybridisaatio. Eli tavallaan tehdään myös maaseutu myös kaupunkilaisille lähestyttävämmäksi ja lähdetään keskusteluttamaan sitä – ei sen eroavaisuuden kautta – vaan nimenomaan sen kautta, miten ne asiat voi yhdistyä. Jos esimerkiksi nyt vaikka ihan konkreettisesti mietitään vaikka sitä kuvastoa, mitä on tuotettu. Se on hyvin samantyyppistä, mitä me nähdään vaikka ihmisten sisustuksessa tänä päivänä. Eli siellä on jotain emalimukeja tai maitotonkkia ja sen tyyppisiä. Sieltä voidaan hyvinkin moderniin sisustukseen yhdistää. Ja samalla tavalla tämän tyyppistä kuvastoa voidaan laittaa markkinointiviestintään.
Miia Kahila: Tuossa jonkin verran puhuttiin jo kunnista ja nyt voidaan vähän puhua koronasta. Ainakin omalla tällaisella mututuntumalla omasta tuttavapiiristä voisin sanoa, että monet ovat asunnoissa isoissa kaupungeissa työn takia. Ja nyt korona toikin etätyömahdollisuuden, ja sitä (etätyötä) on lisätty paljon ja se varmasti jää myös voimaan monilla työpaikoilla koronankin jälkeen. Ja nyt heistä osa on nostanut kytkintä ja muuttanut tällaisille pienemmille paikkakunnille. Luuletteko te, että tämmöinen muuttoaalto jossain vaiheessa voisi mennä näille pienemmille paikkakunnille?
Niklas Lundström:
Tämä on nyt äärettömän mielenkiintoinen ja suuri kysymys. Mä en jaksa uskoa, että se ihan menee niin, että puhutaan jostain muuttoaallosta, mutta kyllähän sekin näkyy ihan tilastoissa jo. Kyllä tämä korona on oikeasti vaikuttanut. En muista montako muuttovoittoista kuntaa oli viime vuonna enemmän verrattuna sitä aikaisempaan vuoteen, mutta kyllä niitä on. Ehkä se on tämmöistä niin kuin marginaalissa tapahtuvaa jonkun verran, mutta en tiedä. Itse kyllä toivoisin, että olisi jonkinlaista pientä muutosta ainakin tässä tällaisessa suuressa kaupungistumisen tarinassa, jota ehkä tapahtuisi.
Henna Syrjälä:
Ehkä tämmöinen poikkeusaika ylipäänsä on semmoinen hetki, milloin tavallaan ihmisten käyttäytymisen muutoksia pakotetaan, niin silloin se on mahdollista, että jotkut asiat niistä jää voimaan. Niin ehkä on myös mahdollista, että tämmöinen tietynlainen pakko, mikä meillä on tullut, myös ajaa jonkinlaisia käyttäytymisiä ja aika isoja elämänmuutoksia eteenpäin. Se, että kuinka laaja se skaala tulee olemaan, niin menee aika spekuloinniksi, mutta totta kai halutaankin viedä sitä sanomaa eteenpäin, että nimenomaan semmoinen maaseudun muuttovoittoisuus olisi ihan toivottava esimerkki.
Miia Kahila: Niklas ja Henna, onko tämä tutkimus, jota te olette tehnyt, muuttanut teidän omia ajatuksianne maaseudusta ja maaseudun yrityksistä? Onko jotain yllättävää tullut?
Niklas Lundström:
Ehkä juuri se, että kyllä se oma oma tulkinta siitä maaseudusta on kyllä monipuolistunut. Ei kannata sivuuttaa sitä, kun usein otsikoissa ja asiantuntijat puhuvat, että se maaseutuhan on oikeasti kovin monipuolinen ja monimuotoinen, että siellä on paljon kaikkea. Ehkä itse oli enemmän jossain määrin väärin lukkiutunu siihen stereotyyppiseen traktoripelto-mummonmökkiajatteluun, mutta eihän se tietenkään niin ole, että se on väärin.
Henna Syrjälä:
Mä voisin ehkä ajatella tavallaan toisinpäin, että mä olen maalla syntynyt ja asun tällä hetkellä maalla, niin tavallaan mulle se semmonen perinteinen kuvasto on hyvin tuttua ja sen sijaan saattaa olla stereotyyppisemmät ajatukset kaupunkilaisuudesta, niin tavallaan tämä hybridisaatio on myös avannut silmiä sille, että tietyllä tavalla sitä yhteneväisyyttä löytyy molempiin suuntiin.
Niklas Lundström:
Muistan silloin, kun tämä hanke alkoi ja saatiin vähän jonkunlaista mediahuomiotakin. Ja matkan varrella muutenkin. Kyllähän ihmiset ihan äärettömän intohimolla suhtautuu maaseutuun. Mä en ole ikinä itse henkilökohtaisesti ollut mukana missään tutkimushankkeessa, mistä olisi niin paljon tullut viestiä ja puhelua ja keskustelua siitä tutkimusteemasta. Niitä viestejä on tullut sekä maaseudulta että kaupungista, on tullut kannustavia viestejä, ja on tullut semmoisia, että tarvitaanko tällaista jotain maaseudun imagon kohottamista. Ja jos sellaista tarvitaan, niin kenen vastuulla se sitten on. Mutta on kyllä vahvistanut omaa tulkintaa siitä, että ihmiset kovin suurella intohimolla Suomessa ainakin tähän maaseutuun suhtautuu.
Henna Syrjälä:
Ehkä semmoinen vielä ihan tieteellinen pointti, että tämä on poikkitieteellinen tutkimusprojekti ja -hanke ja tosiaan Koneen Säätiö on meitä rahoittanut ja sinänsä ollaan kaikki Vaasan yliopiston tutkijoita, mutta ollut hauskaa tehdä myös saman yliopiston sisällä tutkimusyhteistyötä. Ja ehkä tästä ja vuoropuhelustakin näkee, että me puhutaan aika samaa kieltä, vaikka meillä on omat tieteenalat. Ollaan huomattu, että on paljon samoja käsitteitä ja samanlaista ymmärrystä siitä, minkälainen maailma on. Ja ehkä tuosta minun ja Niklaksen esittelystäkin näkee, että toinen tutkii dynaamisia ristiriitaisuuksia ja toinen kompleksisuutta. Niin ne ovat aika lähellä toisiaan.
Miia Kahila: Kiitos paljon Henna ja kiitos paljon Niklas.
Henna: Kiitos
Niklas: Kiitos