Fanivideoiden tekijänoikeudet puhuttavat, kun parisuhteilla spekuloivat fanit editoivat televisiosarjojen todellisuutta mieleisekseen

Image
Fanien kiintymys televisiosarjan hahmoihin voi ratkaista, mikä sarja säilyy puheenaiheena vuosikymmeniä ja mikä perutaan ensimmäisen tuotantokauden jälkeen. Viihdeteollisuus näkee fanien muokkaamissa ja julkaisemissa videoissa suurta markkinointipotentiaalia, mutta myös tekijänoikeudellisia ongelmia, käy ilmi Meniina Wikin väitöskirjasta.

– Itse fanivideon tuottaminen on teknis-taiteellinen prosessi, joka edellyttää tekijältään audiovisuaalisen kerronnan tuntemusta, teknistä osaamista sekä vahvaa henkilökohtaista visiota, toteaa Vaasan yliopistossa 3. helmikuuta väittelevä Meniina Wik.

Fanivideoita tehdään suurella intohimolla

Meniina Wik on tarkastellut väitöstutkimuksessaan parisuhteista ja henkilökemioista kiinnostuneiden fanien eli shippereiden (relationshippers) internetiin julkaisemia amatöörivideoita. Shipperit etsivät televisiosarjoista hienovaraisia vinkkejä päähenkilöiden välisestä kemiasta ja koostavat näistä otoksista omia videoitaan, joissa romanttinen suhde lopultakin toteutuu. Shipperikulttuuri kukoistaa YouTuben aikakaudella, mutta sen juuret ovat 1970-luvulla, jolloin fanit editoivat videonauhoja käsityönä.

Tutkimuksessa on keskitytty kolmeen televisiosarjaan, jotka ovat innoittaneet shippereitä tuottamaan omia fanivideoitaan. Nämä televisiosarjat ovat Salaiset kansiot, Uusi Sherlock ja Outlander. Sarjat edustavat eri genrejä ja ovat saaneet ensi-iltansa eri aikoina. Näin ne kertovat shippereiden toiminnasta erilaisina aikoina.

– Kuten nämä kolme televisiosarjaa, olivat myös tutkimani fanivideot keskenään hyvin erilaisia. Shipperikulttuurissa sallitaan tietynlainen kotikutoisuus, joten teoksiin voi uppoutua ja hahmoista nauttia, vaikka video kestäisi vain minuutin ja olisi hieman kömpelösti editoitu. Huolellisimmat lajityypin videot taas ovat kuvakerronnaltaan ja tehosteiltaan elokuvamaisen monipuolisia, Wik kertoo.

Wik toteutti osana tutkimustaan myös itse Salaiset kansiot -teemaisen videon ja sai käytännön kokemusta siitä, miten suurella intohimolla fanivideoita tehdään ja millaista osaamista se vaatii.

– Oma Salaiset kansiot -faniuteni on yhtä vanha kuin itse sarjakin, pian 30 vuotta. Olikin mielenkiintoista haastaa oma fanius ja tekninen osaaminen sekä yhdistää niitä tutkijan identiteettiin shipperiyhteisöjen perinteitä kunnioittavalla tavalla. Rakensin myös osana tutkimusta mallin, joka soveltuu työvälineenä lyhytvideoiden tarkasteluun. Sitä on myös mahdollista käyttää aloittelevan videontekijän käytännöllisenä oppaana, joka huomioi kuvan, äänen ja jälkituotannon.

Fanituotantoon liittyy suuri kaupallinen potentiaali

Shipperin tekemästä videosta välittyy intohimo, joka kertoo kenties vuosikymmenien ajan kestäneestä ”suhteesta” tiettyyn televisiosarjaan. Esimerkiksi Salaisilla kansioilla on faneja, jotka ovat katsoneet sarjaa ensimmäisen kerran 1990-luvulla ja vahvistavat sarjan suosiota edelleen jakamalla siihen liittyviä artikkeleita ja videoklippejä. Toiset menevät vieläkin pidemmälle ja hyppäävät sarjan ohjaajan tuolille.

– Katsojien tavat käsitellä televisiosarjassa tai elokuvassa näkemäänsä ovat yksilöllisiä. Yksi haluaa keskustella näkemästään ystävänsä kanssa, kun taas toinen inspiroituu niin, että päättää tehdä videon avulla oman versionsa tapahtumista, Meniina Wik kertoo.

Fanituotannot voivat saada valtavasti näkyvyyttä, joten niihin liittyy suuri kaupallinen potentiaali. Fanituotannoissa liikutaan kuitenkin suurten tekijänoikeuskysymysten äärellä, eikä eriäviltä näkemyksiltä vältytä. Videoita jaetaan internetissä kansainvälisillä alustoilla, joita kaupalliset tuotantokoneistot pyrkivät valvomaan tarkasti – käsitelläänhän videoissa tekijänoikeuden alaisia hahmoja, tarinoita ja raakamateriaalia.

– Yleisesti ottaen tekijänoikeutta koskeva tietämys ja sen merkitys kasvaa mediaympäristön muutosten ja erilaisten aineistojen digitalisoitumisen myötä, Wik toteaa.

Fanitoimijuudesta voi syntyä sekä faniyhteisöä että kaupallista tuotantoa hyödyttäviä ilmiöitä. Faneja voidaan kannustaa osallistumaan ja luomaan omaa, sarjoihin ja elokuviin perustuvaa tuotantoaan, jolloin fanit markkinoivat kyseistä mediatuotetta ilmaiseksi. Ja mikä herkullisinta, auttavat uuden fanisukupolven syntymisessä.

Ilmaisu (audio)visuaalistuu

Wikin tutkimus asettuu osaksi laajaa keskustelua ilmaisun ja kommunikaation tukeutumisesta yhä enemmän audiovisuaalisen materiaalin varaan. Arjessa käytetään erilaisia videosovelluksia, osallistutaan sosiaalisessa mediassa leviävään tanssihaasteeseen omalla videolla ja koostetaan työhakemus videomuotoon.

On syntynyt sukupolvi, jonka elämään videot sekä niiden editoinnin ja jakamisen helppous ovat kuuluneet lapsuudesta saakka. Amatöörituotannossa jo vuosikymmeniä käytössä olleet ilmaisukeinot ovat tulleet osaksi niin arkea kuin työelämää saatavilla olevan tekniikan ja median käytön muutoksen myötä.

Väitöstilaisuus

FM Meniina Wikin viestintätieteiden alaan kuuluva väitöstutkimus “Tulkinnasta tuotantoon: Audiovisuaalinen shippaustuotanto digitaalisena itseilmaisuna” tarkastetaan perjantaina 3.2.2023 klo 12 Vaasan yliopiston Kurtén-auditoriossa.

Väitöstilaisuuteen voi osallistua myös etäyhteyden kautta (Zoom, salasana: 128155)

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Kaarina Nikunen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Tanja Sihvonen. Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja

Wik, Meniina (2023) Tulkinnasta tuotantoon: Audiovisuaalinen shippaustuotanto digitaalisena itseilmaisuna. Acta Wasaensia 501. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf

Tietolaatikko

Lisätiedot

Meniina Wik

Meniina Wik on syntynyt Vaasassa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Vaasan lyseon lukiosta vuonna 2003 ja tämän jälkeen opiskellut graafista suunnittelua Kauhajoen opistossa. Wik valmistui filosofian maisteriksi Vaasan yliopistosta vuonna 2012 pääaineenaan viestintätieteet. Hän on työskennellyt väitöskirjatyönsä aikana graafisena suunnittelijana ja opettanut Vaasan yliopistossa visuaalista viestintää. Viime vuodet hän on työskennellyt väitöskirjatutkijana Vaasan yliopistossa.

Mitä mieltä olit jutusta?