Elämän tarkoitus
Elämän tarkoitus on monitahoinen kysymys ja siihen vastaaminen suuruudenhullua, vai onko?
Kysymys elämän tarkoituksesta otetaan kuitenkin esille Pekka Himasen työryhmän Kestävän kasvun mallissa (2013). Sen mukaan ihmisten henkinen hyvinvointi perustuu kokemukseen elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä (s. 295-296, 342). Tämä on tärkeä havainto, vaikka se ei olekaan uusi eikä ennen lausumaton.
Elämän tarkoitusta voidaan kutsua voimakysymykseksi. Sellaisia ovat myös kysymykset elämänarvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Voimakysymykset vaivaavat ja voimaannuttavat ihmistä, koska ne saavat hänet "nostelemaan ja kääntelemään" elämänasenteensa "peruskiviä". Voimakysymykset tekevät siten mielelle samaa kuin liikunta keholle.
Erilaiset vastaukset elämän tarkoitusta koskevaan kysymykseen jakautuvat olemuksellisiin ja tehtäväkeskeisiin. Olemukselliset vastaukset keskittyvät määrittelemään, mitä on hyvä elämä. Tehtäväkeskeiset vastaukset kertovat puolestaan, mitä elämässä pitäisi tehdä.
Olemukselliset vastaukset sisältävät erilaisia oletuksia siitä, millainen ihminen on pohjimmaltaan. Esimerkiksi Aristoteleen mukaan ihminen on järkevä eläin, joka tavoittelee onnellisuutta. Antiikille tyypilliseen tapaan Aristoteleen ihmiskäsitys on intellektuaalinen. Sen mukaan onnellisesti elää se, joka opiskelee, koska silloin ihminen harjoittaa sitä, mikä hänessä on korkeinta.
Kyynisen vastauksen mukaan elämältä puuttuu tarkoitus. Joku saattaa täsmentää, että elämällä ei ole "annettua" tai objektiivista tarkoitusta, joka olisi ihmisen omista valinnoista ja pyrkimyksistä riippumaton. On myös epäilty, että elämän tarkoituksen kysyminen on oire elämän tarkoituksen kadottamisesta ja liiasta vapaa-ajasta.
Elämän tarkoitukseksi on myös ehdotettu elämää. Vastaus on tautologinen kuin Nykäsen Matin "Elämä on laiffii". Toisella tavalla mieletön on vastaus, joka annetaan Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille. Sen mukaan elämän tarkoitus on 42. Tätä vastausta voidaan kuitenkin pitää myös salaviisaana, koska se ilmaisee vastaamisen mielettömyyttä.
"Biologisen" vastauksen mukaan elämän tarkoitus on jatkua. Joku täsmentää, että elämän tarkoitus on siis lisääntyä. Kaikki eivät kuitenkaan saa tai halua lapsia, eikä vastaus ole siksi tyydyttävä.
Elämän tarkoitukseen voidaan vastata myös jatkokysymyksellä: Mikä ihmisessä on arvokkainta ja kuolematonta, jos mikään?
Jokainen ihminen voi omalla tavallaan toteuttaa ja välittää perusarvoja kuten hyvyyttä, totuutta ja rakkautta. Ne välittyvät ihmiseltä toiselle kuin soihdun tuli ja jatkavat olemassaoloaan senkin jälkeen, kun yksittäinen "tulenkantaja" on hävinnyt.
Voidaan siksi vastata, että elämän tarkoitus on välittää hyvyyttä, totuutta ja rakkautta. Tämä vastaus on sekä olemuksellinen että tehtäväkeskeinen. Sen toteuttaminen täyttää myös Kestävän kasvun mallissa mainittua henkistä kestävyysvajetta (s. 323, 340), koska hyvyyteen, totuuteen ja rakkauteen perustuu kaikki ponnistelun arvoinen.