Moussa Ahmad

Väitös: Kotouttamisohjelma pakolaisten silmin – ongelma ei ole toimenpiteissä, vaan toteuttamisessa

Moussa Ahmad on arvioinut tuoreessa väitöstutkimuksessaan vuosien 2016–2019 valtion kotouttamisohjelmaa pakolaisten näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan ongelma ei ole ohjelman toimenpiteissä, vaan sen erilaisissa ensisijaisissa tavoitteissa pakolaisten ja hallituksen välillä sekä toteutuksessa.

Vuosina 2015–2016 Suomeen tulleiden turvahakijoiden määrä kasvoi nopeasti, ja Suomi vastaanotti noin 35 000 hakemusta. Sipilän hallitus toi pöytään uuden kotouttamisohjelman vuosille 2016–2019. Eduskunnan tarkastusvaliokunta arvioi kuitenkin myöhemmin, että tämä kotouttamispolitiikka ei ollut toimiva.

Moussa Ahmadin tuotantotalouden väitöstutkimuksen mukaan asiakkaan, eli pakolaisen, näkökulman huomioiminen voisi auttaa uusien toimien ja uuden politiikan suunnittelussa. Vaikka pakolaiset ovat palveluiden pääasiallisia käyttäjiä, heillä ei ole paljonkaan sanan sijaa kotouttamiseen liittyvässä päätöksenteossa, eikä heidän palautteensa pääse päätöksentekijän pöydälle.

– Enemmistö tutkimukseen osallistuneista pakolaisista oli samaa mieltä valtion kotouttamisohjelman toimenpiteistä. Ongelma ei ole olekaan itse ohjelmassa, vaan sen erilaisissa ensisijaisissa tavoitteissa pakolaisten ja hallituksen välillä, sekä valtion kotouttamistoimenpiteiden toteuttamisessa, sanoo Vaasan yliopistossa 3. joulukuuta väittelevä Ahmad.

Kansalaisvaatimuksiin ja perheenyhdistämiseen liittyvä politiikka haitannut kotoutumista

Ahmadin tutkimuksen mukaan esimerkiksi hallituksen perheenyhdistämiseen ja kansalaisuusvaatimuksiin liittyvä politiikka on vaikuttanut kielteisesti kotoutumiseen ja valtion kotouttamisohjelman onnistumiseen muuttamalla pakolaisten elämänpolun Suomessa pitkäksi ja kalliiksi. 

Suomen kansalaisuuden saamiseksi osa pakolaisista pakotetaan hänen mukaansa kielitaidon esittelijöiksi kielenoppijoiden sijaan. Ahmad kertoo, että kielivaatimusten suhteen tulisi ottaa käyttöön Hollannin malli, jossa kansalaisuuden saaminen ei tyssää epäonnistumiseen kielitestissä, vaan tarjolla on vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kansalaisuutta voisi Suomessakin hakea myös silloin, kun on opiskellut suomea 600 tuntia ja yrittänyt neljä kertaa päästä testistä läpi.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että porkkana ja keppi -politiikkaa käytettiin väärin. Suomessa esimerkiksi rangaistaan ahkerasti opiskelevia pakolaisia ​​leikkaamalla kaivattua tukea.

Oli myös harvinaista ohjata ulkomaalaisia korkeiden työllisyystulosten työvoimapalveluihin. Tämä piti paikkansa aikoinaan myös Ahmadin omassa tilanteessa, ja on haastateltujen pakolaisten mukaan arkipäivää vielä nykyäänkin.

–  Olen palestiinalainen Syyriasta ja tulin Suomeen 2009. Huomasin tuolloin, kuten monet muutkin maahanmuuttajat, että pääseminen suomalaisille työmarkkinoille on hankalaa. Opinto-ohjaaja ohjeisti minut aloittamaan nollasta ja opiskelemaan lähihoitajaksi, vaikka minulla oli maisterintodistus Ranskasta ja kansainvälistä työkokemusta useista tehtävistä, kuten YK:n alaisen UNIDOn kansallisena asiantuntijana.

Ahmad hyväksyttiin sittemmin jatko-opintoihin Vaasan yliopistoon tekemään väitöstutkimusta. Hän on samanaikaisesti työskennellyt itsekin työvoimahallinnossa maahanmuuttajien kotouttamisen parissa. Nykyään hän toimii nuorille suunnatun neuvontapalvelu Ohjaamon omavalmentajana.

Ehdotuksia parempaan kotouttamiseen

Väitöstutkimuksessaan hän ehdottaa kultaisen tunnin strategian käyttöönottoa kotouttamisessa, uusien polkujen luomista maahanmuuttajille sekä yhden luukun ohjauskeskusta kotouttamispalveluihin.

Kultainen tunti on tuttu käsite kriisitilanteista ja sairaanhoidosta. Ensimmäiset 60 minuuttia ratkaisevat, miten tilannetta voidaan hoitaa. Se on esimerkiksi aika, jolloin potilaan pitäisi vammautumisen jälkeen päästä sairaanhoitoon. Myös kotouttamisessa kultainen tunti tarkoittaisi nopeampaa reagointia. Esimerkiksi palveluiden jaksottamisen sijaan niitä voisi tarjota samanaikaisesti – kuten kielikoulutusta aamulla ja työkokeilua iltapäivällä.

Yhden luukun ohjauskeskus, niin sanottu Koto-talo tai Kotouttamisen talo, tarkoittaisi Moussan mukaan kunnan maahanmuuttajapalveluiden (sosiaalipalvelut) ja TE-toimiston palveluiden yhdistämistä. Tämä olisi kotoutujille melkein sama kuin Ohjaamo nuorille. Neuvonnan saisi yhdestä paikasta.

Väitöstilaisuus

M.Sc. Moussa Ahmadin tuotantotalouden alaan kuuluva väitöstutkimus "Developing Integration by evaluating Government Program for 2016–2019: Propositions for Decision Makers" tarkastetaan perjantaina 3.12.2021 klo 12 Vaasan yliopiston Nissi-auditoriossa.

Väitöstilaisuuteen on mahdollista osallistua myös etäyhteyden kautta: https://uwasa.zoom.us/j/68177261311?pwd=cXFHWmZwOGJJeDBmWCtFT1VSekJ6QT09
Password: 088014

Vastaväittäjinä tilaisuudessa toimivat dosentti, VTT Pekka Kettunen (Turun yliopisto) sekä dosentti, YTT, KTT Teppo Sintonen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena dosentti, TkT Raine Hermans.

Väitöskirja

Ahmad, Moussa (2021) Developing Integration by evaluating Government Program for 2016–2019: Propositions for Decision Makers. Acta Wasaensia 471. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-969-3

Lisätiedot

Moussa Ahmad, puh. 045 139 0850, sähköposti: moussa.ahmad.82@icloud.com

Moussa Ahmad on palestiinialais-syyrialainen. Hän syntyi vuonna 1982 Saudi-Arabiassa. Hänellä on maisterintutkinto (Management of Industrial Systems) Poitiersin yliopistosta Ranskasta vuodelta 2009. Ahmad on maahanmuuton ja kotouttamisen asiantuntija sekä muutosjohtamisen ja palvelumuotoilun asiantuntija. Työkokemusta hänellä on niin valtionhallinnosta, kunnista, kolmannelta sektorilta sekä kansainväliseen organisaatioon liittyvistä tehtävistä.  Nykyään hän asuu Helsingissä ja toimii asiantuntijana Vantaan Ohjaamossa. 

Toimijat
Networked value systems NeVS
Tekniikka ja innovaatiojohtaminen

Share

Latest news