Oppiminen on elinikäinen prosessi, jota tapahtuu monella eri alueella joko tietoisesti tai tiedostamatta. Oppiminen ei ole pelkästään tiedon ja valmiuksien lisääntymistä, vaan ajattelun jatkuvaa muuttumista ja kehittymistä.

Eri oppimisteoriat ja -näkemykset tarkastelevat oppimista hieman eri näkökulmista.

Vielä 1980-luvulla vallalla ollut behavioristinen oppimiskäsitys tarkasteli oppimista lähinnä ulkoisena tiedon siirtämisenä opettajalta oppijalle. Nykyään oppimisen katsotaan olevan luonteeltaan konstruktivistista (construct = rakentaa, koota, muodostaa, luoda), jolloin oppija itse aktiivisesti ”rakentaa” omaa tietämystään käyttäen rakennusaineinaan uutta tietoa sekä aikaisemmin hankkimiaan tietoja ja kokemuksia.

Oppiminen on ymmärtämistä ja soveltamista, jolloin oppimisen edellytykseksi ei riitä pelkästään oikea tieto käsiteltävästä asiasta vaan se edellyttää myös tietojen ja kokemusten prosessointia eli aktiivista ponnistelua ja ajan antamista oppimiselle.

Oppiminen vaatii opiskelutaitoja

Oppimista voi tehostaa kehittämällä oppimistaitojaan ja opiskelustrategioitaan.

Oppimista vaikeuttavat tekijät, oppimisen esteet, voivat johtua paitsi oppimisvaikeuksista tai fyysisten valmiuksien vajavuudesta, myös monista muista tekijöistä, kuten esim. motivaation puutteesta.

Lisätietoa:

  • Tutustu yle.fi-sivuston Oppimistaidot-osioon, joka avaa eri näkökulmia oppimiseen: kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisukykyyn, oppimistekniikoihin ja analysointitaitoihin.
  • Valtti – Valmis tutkinto työelämävalttina -hankkeen aikana Oulun yliopistossa järjestettyjen teemailtapäivien yhtenä teemana oli Oppiminen on taitolaji! Materiaali sisältää tietoa mm. opiskelutekniikoista ja opiskelustrategioista.

Miten oppia oppimaan?

Oppiminen ei ole itsestään selvä taito, vaan sitä voi oppia ja harjoitella tietoisesti. Oppimaan oppimisella tarkoitetaan opiskelijan kykyä ajatella ja seurata eli reflektoida omaa oppimistaan. Taitava oppija on tietoinen omasta oppimisestaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä kykenee ohjaamaan oppimistaan tiettyyn suuntaan.

Oppimaan oppimista edistääksesi voit mm. miettiä 
- miksi opiskelet tiettyä oppiainetta tai asiaa (motivaatio),
- millä tavoin opit tai ymmärrät parhaiten uuden asian sekä
- miten opiskelet (oppimisstrategia).

Opintojakson tai -kokonaisuuden jälkeen on myös hyvä arvioida, mitä olet opintojen aikana oppinut. Oman oppimisen jäsentäminen ja hahmottaminen auttaa myös seuraamaan omien opintojen edistymistä.

Yliopisto-opiskelu edellyttää opiskelijalta aktiivisuutta ja itseohjautuvuutta opinnoissa. Itseohjautuva opiskelija toimii oma-aloitteisesti ja tehokkaasti, ottaa vastuuta opinnoistaan, asettaa tavoitteita, valitsee ja suunnittelee. Opiskelija seuraa oman ajattelun ja tietotaitonsa kehittymistä sekä etsii uusia tapoja tehostaa oppimistaan.

Oppimisstrategiat

Tiedon hankkimisessa ja käsittelyssä sekä mieleen painamisessa ja palauttamisessa käytetään erilaisia oppimisen tekniikoita eli oppimisstrategioita.

Käytetty strategia vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä ja miten opitaan. Strategiat ovat tilanne- ja tehtäväkohtaisia, joten taitava oppija voi vaihdella niiden käyttöä, mikäli tunnistaa omat strategiansa.

Oman ja tehtävän tai tilanteen kannalta oikean oppimisstrategian löytäminen parantaa suoritusta, säästää aikaa, vähentää epäonnistumisten määrää, lisää motivaatiota ja nostaa itsetuntoa. On osattava harkita, millä tasolla tietty asia tulisi oppia (pintataso, yleinen taso vai syvätaso).

Tunnetuimmat oppimiseen liittyvät strategiat ovat tiedon pintaprosessointi ja tiedon syvälliseen prosessointiin perustuvat strategiat.

Pintatason oppimisstrategiat

Pintatason strategioita käyttävälle oppijalle on tyypillistä faktojen ja tietojen ulkoa opettelu, huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, pyrkimys tiedon toistamiseen sekä vähäinen oman toiminnan havainnointi ja suunnittelu. Pintatason strategioiden avulla opittu tieto unohtuu helposti, koska oppimisen tuloksena on hajanaisia ja liikaa yksityiskohtia sisältäviä tietorakenteita. Oppimiselle ja ymmärryksen kehittymiselle täytyy antaa aikaa. Kiire johtaa usein pinnalliseen oppimiseen, joka on lyhytkestoista ja unohtuu helposti.

Seuraavan uuden asian oppiminen helpottuu ja nopeutuu, kun pinnallisen muistamisen sijasta käyttää aikaa asioiden syvällisempään ymmärtämiseen. Passiiviseen tiedon toteamiseen perustuvat strategiat eivät tue ymmärtävää oppimista ja tiedon rakentumista pitkällä aikavälillä. Etenkin yliopisto-opiskelussa opiskelu on kumuloituvaa eli uusi tieto rakentuu aikaisemmin opitun päälle.

Syvätason oppimisstrategiat

Syvätason strategioita käyttävän oppijan tavoitteena on tiedon syventyminen ja tarkentuminen. Tähän hän pyrkii hahmottamalla opiskeltavaa asiaa kokonaisuutena, arvioimalla opiskeltavan sisällön perusteita sekä analysoimalla opiskeltavan asian eri näkökohtien välisiä yhteyksiä.

Tiedon muokkaukseen perustuvia syvätason strategioita käyttäville oppijoille on tyypillistä opitun analysointi ja arviointi, tiedon jäsentäminen, pyrkimys ymmärtävään ja tavoitteelliseen oppimiseen, asioiden kehittely edelleen sekä toiminnan suunnittelu. Aktiivisen prosessoinnin tuloksena opittu tieto muistetaan paremmin.

Aktiiviseen tiedon konstruointiin perustuvat syvätason strategiat edesauttavat ymmärtävää oppimista ja tiedon muistamista, sillä opittu tieto sisältää monipuolisia yhteyksiä aikaisempaan tietoon sekä laajempia kokonaisuuksia yksityiskohtien sijaan. Syvätason oppimisstrategiat liittyvätkin usein tilanteisiin, jolloin oppijalla on sisäinen motivaatio oppia.

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?