Käsitys työntekijöiden innovoinnista on vanhentunut

Reaktiot 2
Image
Tuntuuko sinusta, että olet huono innovoimaan työpaikalla? Maria Pajuojan johtamisen väitöskirjan mukaan syynä tunteelle on, että vallitseva käsitys yksilön innovoinnista on liian yksipuolinen.

– Arkikielessä innovointi tarkoittaa usein sitä, että on keksinyt hyvän ratkaisun johonkin työssä ilmenneeseen ongelmaan. Yksilön innovointi on silti muutakin kuin pelkkää hyvän idean keksimistä. Tutkimukseni mukaan innovaatioprosessissa on useita vaiheita, jotka kaikki ovat tärkeitä innovaation syntymiselle, kertoo Vaasan yliopistossa 2. syyskuuta väittelevä Maria Pajuoja.

Maria Pajuojan väitöskirja pölyttää vanhentuneita käsityksiä yksilön roolista innovaatioprosessissa. Ideanikkareiden lisäksi tarvitaan myös työntekijöitä, jotka huomaavat, mitä voi ja kannattaa innovoida ja jotka osaavat neuvotella ratkaisulle liikkumavaraa sekä kyseenalaistaa totuttuja toimintamalleja.

Innovointi lähtee ongelmasta

Innovointi alkaa siitä, että työntekijä havaitsee ongelman, joka pitää tai kannattaa ratkaista.

– Ei ole ihan itsestään selvää, että näin tapahtuu. Jos työntekijä ei esimerkiksi välitä organisaation menestymisestä tai hänellä on kokemusta siitä, että ongelmia osoittamalla joutuu itse leimatuksi ongelmalliseksi työntekijäksi, voi tuntua viisaammalta olla hiljaa. Innovaatioita haluavien organisaatioiden tulisi varmistaa, että työntekijät kokevat innovointimahdollisuuksien esiintuomisen tervetulleeksi, Pajuoja toteaa.

Ilman velvoitteita ja yhdessä: kahvitauko saa innovoinnin kukoistamaan

Ratkaisun löytäminen on Pajuojan tutkimuksen mukaan usein sosiaalinen prosessi, jossa kahvitauoilla on keskeinen rooli.

– On aika hauskaa, miten useasti haastatteluissani kahvitauot mainittiin innovatiivisena aikana. Enemmän siinä taitaa kuitenkin olla kyseessä se, että saa ilman velvoitteita pallotella ideoita saman henkisten ihmisten kanssa kuin siitä, että itse kahvinjuonti edesauttaisi innovaatioita, Pajuoja nauraa.

Monesti sopiville ratkaisuille on paljon reunaehtoja: kuinka paljon ratkaisu saa maksaa, minkä kokoinen se voi olla, tai laitkin voivat sanella tiettyjä ehtoja. Näiden reunaehtojen hallinta on myös tärkeä osa innovaatioprosessia.

– Työntekijä, joka hoksaa, mitkä reunaehdot ovat joustavia ja osaa neuvotella niihin liikkumavaraa, voi olla parhaan ratkaisun löytämisessä avainroolissa. Organisaatioiden olisi hyvä tiedostaa, että myös tällainen rooli on innovaatioprosessissa erittäin tärkeä ja vaatii työntekijältä erilaisia kykyjä kuin hyvän idean keksiminen, Pajuoja huomauttaa.

Image
Maria Pajuoja
Maria Pajuoja väittelee Vaasan yliopistossa perjantaina 2. syyskuuta 2020.

Työntekijät tietävät, miten he innovoivat parhaiten

Pajuojan tutki väitöskirjassaan myös sitä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että yksilö innovoi. Vaikka osoittautuikin, että valmentavalla johtamisella on positiivinen vaikutus innovointiin, niin ei yksilön innovointikyvyn taustalta ei kannata etsiä pelkästään ulkoisia tekijöitä.

– Haastatteluissa kävi selvästi ilmi, että yksilöt itse ovat hyvin tietoisia siitä, millä tavalla he pystyvät parhaiten ylläpitää kykyään innovoida. Kysyttäessä, mikä siihen vaikuttaa eniten, vain muutama mainitsi esihenkilön tai organisaation toimintatavat; useimmat kertoivat, mitä he itse tekevät. Näitä tapoja minun tutkimuksessani ilmeni neljä: alan uusimmasta tiedosta ajan tasalla pysyminen; sosiaalisen verkoston luominen ja ylläpito; ympäristön aktiivinen havainnointi; ja usko omaan kykyyn innovoida, sanoo Pajuoja.

Pajuojan mukaan organisaation kannattaa huolehtia siitä, että yksilöiden omaa innovaatiokykyä tuetaan esimerkiksi antamalla tilaisuuksia laajentaa verkostoa sekä tekemällä näkyväksi kaikki innovaatioiden syntymiseen tarvittavat vaiheet ja kannustamalla niihin.

Pajuoja on käyttänyt väitöskirjassaan From mechanistic measuring to up-to-date understanding: Problematising the study of innovative work behaviour sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Väitöskirjan neljän artikkelin tutkimusaineistot koostuvat 4418 pk-sektorin työntekijän vastauksesta, 255 aihetta käsittelevästä artikkelista sekä 34 monikansallisessa yrityksessä suoritetusta tutkimushaastattelusta.

Väitöskirja

Pajuoja, Maria (2022) From mechanistic measuring to up-to-date understanding: Problematising the study of innovative work behaviour. Acta Wasaensia 489. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-029-0

Väitöstilaisuus

FM Maria Pajuojan väitöstutkimus From mechanistic measuring to up-to-date understanding: Problematising the study of innovative work behaviour tarkastetaan perjantaina 2.9. klo 12 Vaasan yliopiston Kurtén-auditoriossa.

Väitöstilaisuuden seuraaminen on mahdollista myös etäyhteyden kautta: https://uwasa.zoom.us/j/61964586178?pwd=MkMxZmVkWUJrQWdQSU0rTVd0NFFRUT09
Salasana: 775707

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii apulaisprofessori Timothy Bednall (Swinburne University of Technology) ja kustoksena professori Riitta Viitala.

Lisätiedot

Maria Pajuoja, puh. 0400 990468, sähköposti maria.pajuoja (@) uwasa.fi

Maria Pajuoja on syntynyt vuonna 1977 Lappajärvellä. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Vimpelin lukiosta vuonna 1996 ja valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 2014 Turun yliopistosta. Lisäksi hän on kansainvälisen International Coaching Federationin sertifioitu innovaatiovalmentaja.   

Ennen siirtymistään akateemiselle uralle Pajuoja on tehnyt työuraa kansainvälisessä liike-elämässä. Pajuoja toimi vuosina 2006–2011 operatiivisena johtajana Googlen Irlannin yksikössä sekä vuosina 2001–2005 UPS:n etuasiakastiimin ja reklamaatio-osaston johtajana Ruotsissa. Nykyisin hän toimii yliopisto-opettajana Vaasan yliopistossa.

Tietolaatikko

Väitöskirja

Pajuoja, Maria (2022) From mechanistic measuring to up-to-date understanding: Problematising the study of innovative work behaviour. Acta Wasaensia 489. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-029-0

Mitä mieltä olit jutusta?

Eniten reaktioita tällä viikolla