Väitös: Norsunluutornin purkaminen onnistuu jaetun johtajuuden avulla
Kristina Ahmas tarkastelee johtamisen alan väitöskirjassaan miten jaettu johtajuus ja kollektiivinen asiantuntijuus rakentuvat museossa, joka edustaa suljettuun asiantuntijuuteen perustuvaa tieto-organisaatiota – norsunluutornia. Tutkimus yhdistää usein erikseen tarkastellut ilmiöt, johtajuuden ja asiantuntijuuden ja pohtii niiden keskinäistä suhdetta.
Norsunluutornilla tarkoitetaan asiantuntijaorganisaatioille luonteenomaista toimintatapaa, jossa maallikot suljetaan tietämisen ulkopuolelle.
– Museossa norsunluutorni ilmenee kokoelmatyön, näyttelytoiminnan ja museopedagogian vakiintuneissa käytännöissä sekä museotilassa ja ammattilaisten asenteissa ja arvoissa, Ahmas kertoo.
Kollektiivisessa asiantuntijuudessa tietämistä jaetaan avoimesti osallisten kesken siten, että asiantuntijuus saa johtajuusroolin yhteisön toiminnassa. Kollektiivinen asiantuntijuus on uuden tietämisen luomista siten, että toimitaan yhteisön suorituskyvyn ylärajalla tavoitteena aiemman osaamisen ylittäminen.
– Jaetussa johtajuudessa perinteinen asemaan perustuva valta korvautuu toimijoiden keskinäisvallalla.
Ahmaksen tutkimus tuottaa kokonaisvaltaisen näkökulman asiantuntijaorganisaation asiantuntijuustoimintaan. Väitöskirja kuvaa kuinka tietämistä ja asiantuntijatyötä ei tulisi tarkastella kappaletavarana, vaan se tulisi pikemminkin hahmottaa integroituna osana organisaation kokonaistoimintaa ja johtajuutta.
Norsunluutornin purkaminen onnistuu
Ahmas rakentaa tutkimuksessaan norsunluutornin purkamisen mallin ja osoittaa, miten avoin asiantuntijuus voi toimia ja miten keskinäisiä ihmissuhdekäytäntöjä soveltaen voi avautua tila kollektiiviselle asiantuntijuudelle. Ihmissuhdekäytännöt värittävät tarkastelua esteettisellä elementillä, joka lisäksi nousee sekä aineistosta että on läsnä museossa.
– Johtajuus ja asiantuntijuus nivoutuvat asiantuntijaorganisaatiossa yhteen. Yhdessä niistä näyttää syntyvän kaksi periaatteiltaan vastakkaista toimintalogiikkaa. Toinen tukee uudistumista, kun taas toinen keskittyy vakiintuneiden asioiden ylläpitoon. Ne täydentävät toisiaan ja arjen työssä tarvitaan molempia, Ahmas selittää.
– Museossa tämä tarkoittaa niiden keskinäistä dialogia, jonka merkittävä tekijä on aistihavaintojen tuottama eli esteettinen ymmärrys. Johtajuutta rakentavat aistikokemukset ja merkityksellisyys, joilla on lisäksi potentiaalia yhdistää yksilöitä toisiinsa sosiaaliseksi yhteisöksi.
Jaetun johtajuuden tunnistaminen
Jaettu johtajuus toteutuu käytännössä esimerkiksi työyhteisön jäsenten tarttuessa johtajuustilanteisiin, joihin heitä motivoivat organisaation tavoitteet, tilanne ja sisällöt eli asiantuntijuus. Koska johtajuus toteutuu vaikutushetkissä, teoissa ja toimissa, se voi jäädä johtajuutena hahmottumatta eikä sitä ei liioin osata nimetä johtajuudeksi.
Jaettu johtajuus edellyttää tasa-arvoista vuorovaikutusta ja matalaa organisaatiorakennetta, jotka tekevät tilaa jaetuille työkäytännöille. Niitä voivat olla esim. kannustaminen, tuen antaminen tai muut mahdollistavat teot. Tällöin johtajuustaitojen ja alaisuuden määritelmät hämärtyvät ja tilalle kasvaa keskinäinen riippuvuus.
– Tutkimuksen paljastama kehollisen ja aistipohjaisen vuorovaikutuksen keskeisyys ja monitahoisuus tarkoittaa esteettisyyden nousua merkittäväksi organisatorista toimintaa määrittäväksi tekijäksi. Se tulisi huomioida erityisesti aistihavaintoihin perustuvassa asiantuntijatyössä kuten museossa, Ahmas kertoo.
Toimintatutkimus toteutettiin tutkijan johtamassa museossa ja interventioaineiston ohella hyödynnettiin etnografista aineistoa.
Väitöstiedot
FM Kristina Ahmaksen johtamisen ja organisaatioiden alaan kuuluva väitöskirjatutkimus “Norsunluutornin purkajat – Jaettu johtajuus ja kollektiivinen asiantuntijuus museossa” tarkastetaan perjantaina 19.12.2014 klo 12 Vaasan yliopiston Kurtén-auditoriossa (Tervahovi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Iiris Aaltio Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena dosentti Niina Koivunen.
Mitä mieltä olit jutusta?