Sote-erämaa voi nykyisin sijaita kaupungissakin – sosiaali- ja terveyspalvelujen katveita ja heikkoa saatavuutta ei pelasteta vain lentävillä lääkäreillä
– Sosiaali- ja terveyspalveluiden katvealueita esiintyy lähes kaikissa maailman maissa, mukaan lukien kehittyneet maat Euroopassa. Perinteisesti kyse on ollut syrjäisistä maaseutualueista tai vaikkapa saarista, mutta tuoreimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että näitä katvealueita esiintyy myös kaupunkiympäristöissä, sanoo aihetta tutkiva julkisjohtamisen nuorempi apulaisprofessori Sorin Dan Vaasan yliopistosta.
Danin mukaan jopa tiheästi asutuista suurkaupungeista saattaa löytyä tällaisia katveita. Tämä saattaa johtua esimerkiksi tiettyjen kaupunginosien tai lähiöiden demografisesta tai heikosta sosioekonomisesta tilanteesta, joka voi heikentää alueen houkuttelevuutta lääkäreiden ja hoitajien silmissä.
Myös Vaasan yliopistosta sosiaali- ja terveyshallintotieteen alalta väitellyt tutkija Hanna-Kaisa Pernaa näkee, että ilmiö on muuttunut viimeisen vuosikymmenien aikana.
– Edelleen puhutaan pitkistä välimatkoista syrjäseudulla, mutta yhä enemmän myös siitä, että ei kerta kaikkiaan ole ihmisiä, jotka hoitaisivat – eli hoitoa ei ole saatavilla, hän sanoo.
Suomessa syrjäseutujen ja pikkupaikkakuntien lääkäripulan lisäksi otsikoihin onkin nyt yhä enemmän noussut yleinen hoitajapula, sairaaloiden ja terveyskeskusten jonot, osastojen sulkemiset ja leikkausten siirtämiset. Puhutaan jo terveydenhuollon kriisistä, joka pahimmassa tapauksessa tuottaa lisää sote-erämaita.
Katvealueella heikentävä vaikutus terveydentilaan – kroonisten sairauksien seuranta saattaa ontua
Sorin Dan on mukana EU:n Horisontti-ohjelmasta rahoitusta saaneessa ROUTE-HWF-tutkimushankkeessa, jossa määritellään, mitä medical desert eli sosiaali- ja terveyspalveluiden katvealue oikein tarkoittaa, ja luokitellaan erityyppisiä katvealueita. Hankkeessa myös tutkitaan, miten näitä alueita voidaan mitata ja valvoa sekä millaiset tekijät aiheuttavat katvealueita. Lisäksi tarkoituksena on tarjota ohjeita kansallisille ja alueiden päättäjille ja luoda tiekartta toimista, joilla vähennetään sosiaali- ja terveyspalveluiden heikon saatavuuden alueita Euroopassa.
– Katvealueet vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveydentilaan ja mahdollisuuksiin saada sairaanhoitoa silloin, kun he sitä tarvitsevat ja siellä, missä he sitä tarvitsevat. Tämä voi näkyä esimerkiksi kroonisten sairauksien hoidossa ja hoidon jatkuvuudessa, Sorin sanoo.
Tätä vahvistaa hankkeessa tehty tuore julkaisu.
– Kaukana terveyspalveluista asuvien potilaiden terveydentila heikkeni, eloonjäämisaste oli alhaisempi, sairaalahoitojaksot pitenivät ja seurantakäynnit vähenivät.
Tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta tehokkaille strategioille, joilla puututaan sote-erämaihin ja varmistetaan palvelujen tasapuolinen saatavuus.
Tutkimuksessa löytyi neljä kuvaavaa tekijää
Samassa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on myös määritelty ja luokiteltu sote-erämaita. Luokittelussa huomattiin, että neljä tekijää ovat erityisen kuvaavia: 65 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien henkilöiden prosentuaalinen osuus alueella, köyhyysrajan alapuolella olevien osuus, terveydenhuollon henkilöstön osuus alueella asukasta kohden sekä etäisyys/matka-aika terveyskeskukseen.
Hankkeeseen kuuluu myös laaja 33 maan kyselytutkimus ja case-tutkimuksia. Lisäksi on järjestetty muun muassa kansallisia sidosryhmätyöpajoja. Dan järjesti Suomen työpajan, jossa saatiin suomalaista näkemystä katvealueiden luokitteluun. Suomessa etäisyyksien ja väestöön liittyvien tekijöiden lisäksi on tärkeä huomata myös terveydenhuollon rakenteen vaikutus: on ruuhkien ja hoitajapulan kanssa painiva julkinen terveydenhuolto ja toisaalta työssäkäyvien työterveyshuolto.
– Suomen työpajassa mainittiin myös työllisyystilanteen, iän, maahanmuuton ja terveyslukutaidon vaikutus, kertoo Sorin Dan.
Katvealueet ovat erilaisia – yhtä helppoa lääkettä ei löydy
On huomattava, että sote-erämaat eli sote-palveluiden katvealueet eivät ole keskenään samanlaisia, vaan ne ovat syntyneet erilaisten kehityskulkujen tuloksena. Siksi tarvitaan myös erilaisia politiikkaratkaisuja. Syrjäseudulle lentävät vuokralääkärit eivät riitä ainoaksi lääkkeeksi sosiaali- ja terveyspalveluiden paremmalle saatavuudelle.
Suomessa asiaa on yritetty ratkaista vuokrafirmojen reppulääkärien lisäksi muun muassa palkkauksella ja erilaisilla porkkanoilla, koulutuksella, yksityistämisellä ja ulkomaisilla rekrytoinneilla. Parempaa palvelujen saatavuutta ja organisointia on haettu myös soteuudistuksella ja lainsäädännöllä, kuten säätämällä hoitotakuusta. Ratkaisua etsitään myös liikkuvista palveluista sekä digitaalisista palveluista.
– Erityisesti e- ja mobiilipalveluiden käyttö terveydenhuollossa on osoittanut lupaavia tuloksia. Ne ovat lyhentäneet odotusaikoja. Suomessa myös ikääntyvällä väestöllä on yllättävän hyvät valmiudet digitaalisten palveluiden käyttämiseen, mikä voi olla osittainen ratkaisu sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen, sanoo Sorin Dan.
Samaa mieltä on myös Hanna-Kaisa Pernaa. Hän näkee, että digitaaliset palvelut nopeuttavat esimerkiksi hoidon tarpeen arviointia. Lisäksi esimerkiksi mielenterveyspalveluissa etänä annettavat palvelut voivat olla kevyemmin saavutettavissa.
Kaikkea terveyden ja sairaanhoitoa ei kuitenkaan voi hoitaa diginä eikä etänä, eivätkä kaikki potilasryhmät kykene käyttämään digitaalisia palveluita.
– Elämän lopun ja viimeisten vuosien raskaan ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarve ei tule muuttumaan, vaikka digitalisaatio etenee, muistuttaa Pernaa.
Parantavatko hyte-alueet sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta?
Sote-uudistuksessa on tavoiteltu palveluiden saatavuuden parantamista erityisesti perusterveydenhuollossa. Hoidon painopistettä on haluttu siirtää perusterveydenhuoltoon kalliista erikoissairaanhoidosta.
– Uudistus on positiivinen, isompien alueiden sisällä pystytään järkevöittämään, mitä tarjotaan missäkin – esimerkiksi erikoislääkärin palveluita. Samalla voidaan vapauttaa resursseja esimerkiksi vanhustenhoitoon, sanoo Pernaa.
Ilmassa on kuitenkin pelkoa myös peruspalveluiden vähenemisestä sekä rahapulan että työvoimapulan vuoksi. Suomen uusi hallitus painottaa menokuria, joten on todennäköistä, että uudet hyvinvointialueet eli hyte-alueet joutuvat säästämään myös perusterveydenhuollon palveluita ja omaa palveluverkostoaan karsimalla. Esimerkiksi Pohjanmaan hyvinvointialue on kertonut säästötavoitteensa olevan 37 miljoonaa euroa tulevan kolmen vuoden aikana.
Hanna-Kaisa Pernaa on toiminut viime vuodet tutkijatohtorina Vaasan yliopistossa ja projektipäällikkönä Vaasan yliopiston ja Pohjanmaan hyvinvointialueen tutkimusyhteistyössä.
– Uudistus on valtava kokonaisuus. Olen seurannut Pohjanmaalla hyvinvointialueen toteuttamista. Nostan hattua, sillä uudistusta on viety hienosti läpi, sanoo Vaasan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön johtajana aloittava Pernaa.
Toki haasteiltakaan ei olla vältytty. Hyvinvointialueen mukaan esimerkiksi palkanmaksun teknisiä ongelmia ei olla vielä saatu ratkaistua, ja palkanmaksu onkin päätetty hiljattain siirtää takaisin hyvinvointialueen omaksi toiminnaksi.
Miten tutkijat ratkaisisivat saatavuuden ongelmia?
Digitalisaation eri keinoja ja perusterveydenhuoltoa painottavan sote-uudistuksen lisäksi tarvitaan myös muita keinoja palveluiden saatavuuden parantamiseksi, katvealueiden vähentämiseksi ja riittävien resurssien turvaamiseksi.
– Esimerkiksi Pohjanmaan alueella on pidetty kovasti kiinni henkilökunnan kielivaatimuksista. Olisiko meidän aika tarkastella vaatimusten tarkoituksenmukaisuutta kaikissa tehtävissä? Seuraavien vuosikymmenien teknologiakehitys tulee onneksi tarjoamaan uusia ratkaisuja kielimuurien ylittämiseen, sanoo Pernaa.
Palkkausta tulisi hänen mukaansa muuttaa siten, että itsensä ja työyhteisön kehittäminen näkyisi myös palkassa. Myös johtamisen laatua tulisi parantaa. Lisäksi hoitajien ja lääkärien maahanmuuton esteitä tai hidasteita tulisi poistaa.
– Pitäisi myös ajatella laajemmin lähiomaisten osallistumista. Meillä on vanhempainvapaita, miksei yhtä lailla olisi vapaita omien vanhempien hoitoon, jotta perheet pystyisivät olemaan joustavammin vanhusten arjessa mukana.
Sorin puolestaan ehdottaa, että sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutusta tulisi lisätä. Lisäksi tulisi tarjota myös erilaisia polkuja jatkokoulutukseen, jotta työuralla eteneminen olisi mahdollista.
Lue lisää
- Flinterman, L. E., González-González, A. I., Seils, L., Bes, J., Ballester, M., Bañeres, J., Dan, S., Domagała, A., Dubas-Jakóbczyk, K., Likic, R., Kroezen, M., Batenburg, R. (2023). Characteristics of Medical Deserts and Approaches to Mitigate Their Health Workforce Issues: A Scoping Review of Empirical Studies in Western Countries, International Journal of Health Policy and Management (julkaistu kesäkuussa 2023)
- Marcec, R., Seils, L., González-González, A. I., Dubas-Jakóbczyk, K., Domagala, A., Dan, S., Flinterman, L., Likic, R., Batenburg, R. (2023) Tackling Medical Deserts: Unearthing Factors that Influence Medical Students' Attitudes and the Path Forward, Postgraduate Medical Journal, qgad042 (julkaistu kesäkuussa 2023)