Onkin tuiki tavallista, että yliopistokaupungit ovat ottaneet yliopistonsa
huomioon katunimistössään. Suurista yliopistokaupungeista mm. Turulla,
Tampereella ja Jyväskylällä on omat Yliopistonkatunsa. Turussa tosin yliopisto
(ja kaksi muuta korkeakoulua) ovat aivan eri puolella kaupunkia (vieläpä
toispual jokke!) kuin Yliopistonkatu. Turussa Yliopistonkatu onkin
muistuttamassa yliopiston 75 vuotta sitten alkaneesta toiminnasta entisen
Phoenix-hotellin tiloissa ko. kadun varrella. Uusista yliopistokaupungeista
ainakin Joensuussa ja Rovaniemellä Yliopistonkadut johtavat kulkijan
ydinkeskustasta yliopistoalueelle.
Vaasassa korkeakoulutoimintaa on ollut yli neljännesvuosisadan ja oma yliopisto
runsaan neljän vuoden ajan. Mutta ei ole Yliopistonkatua. Niihin aikoihin kun
korkeakoulu ankarin ponnistuksin saatiin muutettua yliopistoksi, Mikko Sirkka
teki kaupunginvaltuustolle aloitteen, jossa Wolffintie loppuosaltaan (välillä
Palosaarentie - Palosaaren silta) ja Kirkkopuistikko alkuosaltaan (välillä
Palosaaren silta - Hovioikeudenpuistikko) olisi nimetty uudelleen
Yliopistonkaduksi. Esitys ei saanut kuitenkaan riittävästi kannatusta ja lienee
sittemmin rauennut. Koska ajatus on mielestäni erinomainen ja nyt entistäkin
ajankohtaisempi, se tulisi ottaa uudelleen vakavasti harkittavaksi. En
tarkemmin tunne Sirkan taannoisen esityksen perusteluita. Seuraavassa
esittämistäni osa lienee samoja kuin hänellä, esityksen teon jälkeen on
syntynyt myös lisäperusteita.
Ydinkeskustasta yliopistoalueelle johtava, kaupungin pääväyliin lukeutuva
Yliopistonkatu olisi selvä viesti sekä kaupungin asukkaille että vierailijoille
paitsi yliopiston olemassaolosta ja sijainnista niin myös kaupungin yliopistoa
kohtaan osoittamasta arvostuksesta. Lisää painoarvoa nimelle tulee, kun
muistetaan, että kadun kaupunginpuoleisessa päässä sijaitsevat kaupungin
ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin alaisen Österbottens högskolanin tilat
laajalla alueella (ja Svenska Hankeninkin tilat ovat vain kivenheiton päässä
näköetäisyydellä). Kadun Palosaaren puoleisessa päässä sijaitsevat
yliopistocampuksen lisäksi kahden ammattikorkeakoulun, Vasa tekniska
yrkeshögskolanin ja Vaasan ammattikorkeakouluun kuuluvan Teknillisen
oppilaitoksen tilat. Kyseessä on siis kaupungin todellinen "akateeminen
akseli", niinkuin professori Mauri Palomäki on asian ilmaissut.
Historiallista ulottuvuutta esitetylle Yliopistonkadulle tuo professori ja
(Helsingin) yliopiston rehtori Zacharias Topelius, jonka patsas sijaitsee jo
valmiiksi kadun kaupunginpuoleisessa päässä. Ylioppilaat totesivatkin muutama
vuosi sitten Topeliuksen akateemisen merkityksen luodessaan perinteen, jonka
mukaan ylioppilasvappu aloitetaan Topeliuksen patsaan lakituksella.
Muutos merkitsee aina paitsi uuden luomista niin myös vanhasta luopumista.
Esitetyssä nimenmuutoksessa luopumisen merkitys olisi kuitenkin vähäinen.
Kirkkopuistikko jäisi katuna edelleen elämään. Nimensä mukaisesti se
yhdistäisi puistikkokatuna Vaasan evankelis-luterilaisen kirkon Kasarmintorin
Ortodoksikirkkoon. Niinikään Wolffintie säilyttäisi alkupäänsä ansiosta
aikanaan Suomen suurimman laivanvarustajan C.G. Wolffin nimen Vaasan
katukuvassa. Itse asiassa nimen tunnettuus on viime aikoina vain lisääntynyt:
virastotalo on nimennyt henkilöstöravintolansa Wolffilaksi ja yliopisto on
kunnioittanut Wolffin elämäntyötä nimeämällä yhden suurista auditorioistaan
hänen mukaansa.
Helsinki sai Yliopistonkatunsa 167 vuotta yliopiston kaupunkiin siirtymisen
jälkeen. Älkäämme me Vaasassa aikailko yhtä kauan. Yliopisto täyttää 30 vuotta
v. 1998. Olisi todella upeata, mikäli tuolloin voitaisiin viettää korkeinta
akateemista juhlaa, tohtorin- ja maisterinpromootiota, jonka yhtenä osana
olisi promootiokulkueen marssi yliopiston Levón-salin aktista Vaasan kirkossa
pidettävään promootiojumalanpalvelukseen pitkin Yliopistonkatua.
(Pohjalainen 12.9.1995, 2.)