Tarkastelujakson alussa matematiikka oli kauppakorkeakouluissa
suhteellisen vieras aine. Opettajat jouduttiin rekrytoimaan
kauppakorkeakoululaitoksen ulkopuolelta, jolloin heillä ei taloon
tullessaan useinkaan ollut selvää käsitystä tarvittavan,
taloustieteisiin liittyvän ja niitä tukevan matematiikan sisällöstä ja
tasosta. Taloustieteiden edustajilla taas oli yleensä lähes olematon
matemaattinen koulutus, jolloin he puolestaan olivat
tietämättömiä niistä mahdollisuuksista, joita matematiikalla olisi
substanssiaineiden yhteydessä voinut olla tarjottavanaan.
Talousmatematiikan sisältö ja asema oli näin ollen pakostakin
vakiintumaton ja henkilöiden mukana vaihteleva. Tyypillistä oli
myös talousmatematiikan esiintyminen pelkästään perusopetuksen
tasolla: omaa tutkimustraditiota ei ollut ja kvantitatiivinen
tutkimusote oli taloustieteille vierasta.
Tähän päivään tultaessa on tilanne ratkaisevasti muuttunut.
Virassa olevilla talousmatematiikan professoreilla ja muilla
opettajilla on jo pitkähkö kauppakorkeakoulu-ura takanaan. He
ovat näin joutuneet ja päässeet tutustumaan myös
taloustieteelliseen problematiikkaan. Taloustieteiden edustajat
puolestaan ovat havainneet metodisten valmiuksien saavuttamisen
tarpeellisuuden niin käytännön liike-elämän palvelukseen
suuntautuvien ekonomien koulutuksessa kuin erityisesti
tutkimustehtäviin tähtäävissä jatko-opinnoissa.
Talousmatematiikalle on näin ollut mahdollista löytää selkeä sisältö
ja sen asema ekonomin tutkinnon tukiaineena ja tutkimusten
menetelmävalmiuksien kehittäjänä on vakiintunut. Voin
tyydytyksellä todeta, että edellä oleva tulee korostetusti esiin juuri
Vaasan korkeakoulun opetus- ja tutkimusprofiilissa.
Nykytilanteen mukaisesti tarkasteltuna vastaukseni otsikon
kysymykseen on lyhyesti seuraava: talousmatematiikka on sekä
matematiikkaa että taloustiedettä. Haluttaessa painotuseroja eri
alojen kesken asetan kuitenkin pääpainon sanalle matematiikka.
Näin erityisesti henkilötasolla: talousmatemaatikko on henkilö,
joka matemaattisen tietämyksensä ja perhtyneisyytensä lisäksi
tuntee siinä määrin taloustieteiden ja käytännön taloudellisten
ongelmien problematiikkaa, että suuntaa (= osaa ja haluaa
suunnata) harrastuksensa näiden kysymysten kannalta hyödyllisille
matematiikan osa-alueille ja kykenee lisäksi kommunikoimaan
talouskysymysten asiantuntijoiden kanssa, ts. ymmärtää näiden
käyttämien käsitteiden sisällön ja osaa selostaa omien
matemaattisten kiemuroidensa merkityksen ongelman
asiasisällölle.
Matematiikkaa vähemmän tuntevat kokevat sen yleensä
oppiaineeksi, jossa aina lasketaan jotakin. Opintojen tasosta
riippuen oliot, joilla operoidaan, vaihtelevat: ne voivat olla
(numeroarvoisia) lukuja, kirjaimia, funktioita jne. Yleisemmin ja
keskeiseltä olemukseltaan matematiikka kuitenkin on oppi
täsmällisesti määritellyistä ja pelkistetyistä loogisista rakenteista.
Talousmatematiikka puolestaan on näiden rakenteiden
hyväksikäyttöä taloustieteellisten ja käytännön taloudellisten
kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi. Talousmatematiikan
tehtävänä on etsiä ratkottavasta ongelmasta pelkistetty, ongelman
keskeiset ominaispiirteet kuitenkin säilyttävä rakenne, etsiä
matematiikasta vastaavat loogiset ominaisuudet omaava rakenne (=
muodostaa ongelmasta matemaattinen malli), käyttää tälle
matemaattiselle rakenteelle ominaista laskentavälineistöä,
algoritmia tms., tiettyyn tulokseen pääsemiseksi (= ratkaista malli) ja
etsiä ratkaisulle vastine lähtöongelman muodostamissa puitteissa (=
tulkita mallin ratkaisu alkuperäisen ongelman kannalta katsottuna).
Jotta talousmatematiikalle edellä hahmottelemani tyypillinen
tehtäväkuvaus, mallityöskentely eri vaiheineen, voisi olla myös
tuloksia tuottava, se edellyttää termissä talousmatematiikka
esiintyvien molempien osien mukana oloa ja niihin liittyvän
tietämyksen hyväksi käyttöä tässä työssä.
(Vaasan korkeakoulun Tiedotuslehti No. 4/1983, 4-5.)