Palosaaren yliopistokampukselle kohoava kolmen yliopiston yhteinen Vaasan tiedekirjasto on saavuttanut harjakorkeutensa. Työt jatkuvat niin, että itse rakennus on valmis Vappuun mennessä. Kalustamisen ja kokoelmien siirron jälkeen uusi kirjasto on tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden käytössä syyslukukauden 2001 alusta lukien.
Uuden tiedekirjaston myötä Vaasan akateeminen yhteisö siirtyy aivan uuteen aikakauteen. Perinteisten kirjastopalvelujen lisäksi — palvelut toteutettuna uusimman tekniikan tarjoamin keinoin — kirjasto toimii myös modernina oppimiskeskuksena, opiskelijoiden ja tutkijoiden inspiroivana työympäristönä. Kanavat tiedon lähteille ympäri maapallon ovat avoinna ja mahdollisuudet uusimpien opetus- ja oppimismenetelmien soveltamiseen olemassa.
Kirjaston valmistumisella on myös yleisempää merkitystä Vaasan yliopiston historiassa. Syksyllä 2001 yliopisto on kokonaisuudessaan päässyt sijoittumaan uudelle merenrantakampukselle. Kaksi vuosikymmentä kestänyt hajallaan olon aika on ohi. Viimeiset 16 vuotta prosessi on kuitenkin jo kulkenut kohti lopputavoitetta: yliopisto on yksikkö kerrallaan siirtynyt uuteen ympäristöön. Yliopistolla on aihetta juhlaan!
Kirjaston valmistuminen ja yhtenäisen kampuksen syntyminen ajoittuvat yliopiston historian kannalta mielenkiintoiseen vuoteen. Sillä vuonna 2001 voidaan viettää useitakin eri merkkivuosia. Tarkastelen niitä seuraavassa järjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan.
Ensi vuonna Vaasan yliopisto on toiminut yliopisto-nimisenä 10 vuotta. Vaikka muutokseen korkeakoulusta yliopistoksi ei välittömästi liittynytkään toimialan laajennusta, lisäresursseja tai muuta vastaavaa, muutos koettiin silti sekä yliopistoyhteisössä että ympäristössä erittäin merkittäväksi. Suorastaan klassiseksi on muodostunut tuolloisen kaupunginjohtajan Juhani Turusen lausuma siitä, miten hienoa on olla yliopistokaupungin kaupunginjohtaja: "Jos jonakin päivänä mieli on maassa, niin pelkästään puhelun ottaminen yliopistolle ja keskuksesta kuuluva 'yliopisto' auttavat palauttamaan hyvän mielialan ja työvireen". Yliopistostatuksen saaminen ja sen jälkeinen asteittainen siirtyminen ajanmukaisiin tiloihin toi yliopiston laajalti myös ns. suuren yleisön tietoisuuteen.
Ensimmäiset 23 vuotta yliopisto oli toiminut monialaisena korkeakouluna ja kauppakorkeakouluna — täydellisin akateemisin oikeuksin. Ikänsä yliopisto onkin perinteisesti laskenut alkamaan vuodesta 1968, jolloin Vaasan kauppakorkeakoulun ensimmäinen lukuvuosi käynnistyi. Niinpä promootion sisältäneitä 20- ja 30-vuotisjuhlia vietettiin vuosina 1988 ja 1998. Monet yliopistot, mm. Helsingin, Turun ja Kuopion yliopistot, viettävät vuosijuhliaan edellä olevasta poikkeavasti, yliopiston perustamispäätökseen perustuen. Myös Vaasan yliopistossa on vuodesta 1992 alkaen vietetty erityistä vuosipäivää tammikuun 27. päivänä. Vuosipäivän perustana on valtioneuvoston 27.1.1966 tekemä päätös, jolla Vaasan kauppakorkeakoulu hyväksyttiin valtionavustusta saavaksi kauppakorkeakouluksi. Tammikuussa 2001 vietettävä vuosipäivä on siten yliopiston 35. vuosipäivä.
Ennen valtioneuvoston antamaa kauppakorkeakoulun perustamislupaa yliopisto- ja loppuvaiheessa kauppakorkeakouluhanke oli ollut vireillä Vaasassa jo pitkään. Koko 1960-luvun alku oli erittäin intensiivistä ja voimakasta hankkeen ajamista. Työn organisoinnista vastasi Vaasan Kauppakorkeakoulun Säätiö, joka luvan kauppakorkeakoulun perustamiselle edellä todetulla tavalla lopulta saikin. Säätiön perustava kokous oli pidetty maaliskuun 21. päivänä 1961. Säätiön, joka nykyisin kantaa Vaasan yliopistosäätiön nimeä, perustamisesta tulee siten ensi vuonna kuluneeksi 40 vuotta.
Vuosi 2001 on näin monestakin eri syystä Vaasan yliopistolle juhlavuosi. Tiedossani ei tätä kirjoittaessani ole, millä tavoin yliopisto aikoo vuosijuhliaan viettää. Kolmen yliopiston yhteinen tiedekirjasto luonnollisesti vihitään juhlavasti käyttöönsä. Mielestäni tulisi järjestää tilaisuuksia myös noiden "pyöreiden" merkkivuosien johdosta. Ehkäpä Opetusministeriökin osallistuisi niihin ja toisi mukanaan yliopiston ja ympäristön hartaasti toivoman — ja yliopiston tähän astisella työllään hyvin ansaitseman — lahjan, itsenäisen tekniikan alan tutkinnonanto-oikeuden.
(Kolumni Vaasan yliopistolehdessä 4-2000, 24.10.2000, s.
36)