Nopeasti muuttuvassa maailmassa on yliopistojen ja korkeakoulujenkin asema muuttunut. Erityisesti on voimistunut käsitys, että nämä laitokset voivat monipuolisesti osallistua yhteiskunnan ja eritoten oman toimialueensa aineelliseen ja henkiseen kulttuuriin antamalla tietoa ja virikkeitä ja siten viemällä kehitystä eteenpäin. Tähän vedoten maakunnat ovat vaatineet alueilleen yliopistoja ja korkeakouluja ja siinä hyvin onnistuneetkin. Maamme korkeakouluverkosto on maailman tiheimpiä.
Sitä mukaa kuin nämä oppilaitokset ovat "ikääntyneet" ja maailma muuttunut, vaatimukset niiden alueellisten vaikutusten ja vaikutusmahdollisuuksien tutkimisesta on lisääntyneet, eli mitä on saatu aikaan ja mitä vielä olisi tehtävä. Joitakin selvityksiä ja mietintöjä on meilläkin ilmestynyt ja ne valaisevat asiaa. Mutta lisää tarvitaan, koska maakuntien kehittämisen tarve on huutava.
Vaasassa äskettäin järjestetyn neljännen Maakuntien menestys -seminaarin yhteydessä julkaistu Vaasan yliopiston professorin Ilkka Virtasen kirjanen Yliopiston kolmas tehtävä on tuorein tämän aihepiirin julkaisu, jonka arvoa lisää se laaja tieto- ja kokemuspotentiaali, jonka kirjoittaja on hankkinut paitsi oman yliopistonsa rehtorina ja opettajana myös muussa aiheeseen liittyvässä selvitystyössä. Tiiviiseen tekstiin sisältyykin runsaasti koti- ja ulkomaista asiatietoa.
Tärkeintä on tällöin erityisesti maakuntien kannalta saada käsitys siitä, miten yliopisto voi hoitaa kirjoittajan nimeämän kolmannen tehtävänsä, eli perinteiseen tutkimukseen ja opetukseen niveltyvän alueellisen kehittämistyön.
Kirjoittaja pitää tätä tehtävää tarpeellisena ja mahdollisena ilman, että yliopiston tutkimus- ja opetustyö siitä kärsii. Maakuntien kannalta on tietenkin ensiarvoisen tärkeää ensinnäkin se, että yliopistot tarjoavat opiskelupaikkoja maakuntien nuorille ja näin turvaavat heidän elämänuransa. Vaikka heistä osa muuttaakin valmistuttuaan muualla (Vaasan yliopistosta valmistuneista 42 % siirtyy Uudellemaalle), omalle alueelle jäävät muodostavat kuitenkin huomattavan henkisen potentiaalin.
Kun erityisesti yritystoiminnasta puhuttaessa usein väitetään, ettei korkeakouluja käyneistä tule yrittäjiä, Virtasen selvitys siitä, mitä tietoyhteiskunta ja globalisaatio ihmisiltä nykyään ja tulevaisuudessa vaativat, antaa selvän kuvan yrittäjillekin asetetuista uusista haasteista. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista yksityiskohtaisemmin noihin haasteisiin puuttua, mutta jo seuraava luettelokin osoittaa, mistä on kysymys. Samalla se kuvastaa sitä verkostoa, josta koostuu yliopiston kolmas eli aktiivisen aluekehittäjän tehtävä.
Ensinnäkin yliopistojen omassa piirissä tai niiden tuella on muodostettu erillislaitoksia (esim. Vaasan yliopiston aluetieteen laitos), täydennyskoulutuskeskuksia ja erilaisia palvelustutkimuslaitoksia. Edelleen on perustettu teknologiakyliä, tiedepuistoja ja osaamiskeskuksia. Kirjoittaja viittaa myös Vaasan aluekeskusohjelmaan, jonka toteuttamisessa yliopisto on mukana.
Perustutkimuksen rinnalle on syntynyt soveltavaa tutkimusta ja tuotekehittelyä. Julkisen vallan toimesta perustetut ammattikorkeakoulut ovat erityisesti yliopistopiireissä herättäneet ristiriitaisia ajatuksia: ovatko nämä oppilaitokset astumassa yliopistojen "tontille". Vaikka eräänlainen kilpailutilanne vallitseekin, Virtanen kuitenkin näkee mahdollisuuksia hedelmälliseen yhteistyöhön.
Tiede on kansainvälistä ja siinä erityisesti globaalisuus nykyään korostuu. Mutta samalla tiede ja tutkimus ovat alueellisia lokaalisia. Tähän tähtää erityisesti EU:n
toiminta. Alueiden on vuorostaan valmentauduttava yliopistojen kolmannen tehtävän vastaanottamiseen, verkostoitumiseen ja yhteistyöhön. Tällöin on tietenkin kysymys myös niistä voimavaroista, joita kolmannen tehtävän toteuttaminen vaatii.
Professori Virtanen ei esityksessään unohda yliopiston merkitystä alueensa kulttuurielämälle ja imagolle. Korkeasti oppineiden henkilöiden osallistuminen maakunnan sivistys- ja muihin rientoihin on erinomaisen arvokasta. ja yliopiston henkilöstö antaa sijaintipaikkakuntansa vero- ja liiketuloihin merkittävän lisän.
Ilkka Virtasen teos on nimenomaan maakuntien kannalta erittäin tervetullut tiedon lähde. On vain toivottava, että se saa laajan lukijakunnan.

KIRJAT
Ilkka Virtanen: Yliopistojen kolmas tehtävä. Kunnallisalan kehittämissäätiö 2002. 84 s.