"Niin ne vuuet männöö", kerrotaan savolaistytön huokaisseen täytettyään 17 vuotta.
Niin ne pohjalaisittain "vuaret menöö" Vaasan yliopistossakin, kun
ansioituneita emeritusprofessoreita alkaa pikku hiljaa tulla lisää.
Viime maanantaina, lippujen liehuessa Snellmannin päivän kunniaksi,
piti jäähyväisluentonsa yliopiston talousmatematiikan professori ja
korkeakoulun aikaisempi rehtori Ilkka Virtanen neljännesvuosisadan
Vaasan uransa päätteeksi.
Ennen häntä olivat emerituksiksi
tulleet ainakin talousmaantieteen professori ja rehtori Mauri Palomäki,
liiketaloustieteen professori Reijo Ruuhela ja aluetieteen professori
Kauko Mikkonen, joka oli ensimmäinen Vaasan yliopistossa väitellyt
tohtori.
Luettelo osoittaa, että Vaasan yliopisto on tullut
kypsään ikään ja että sukupolven vaihdos on tapahtunut. Vaasan
yliopisto on valmis jatkamaan uranuurtajiensa tietä
yliopistouudistuksen jälkeenkin alueensa ja koko maan hyväksi.
Paljon olisi kerrottavaa tähänastisten emeritusten työstä Vasan
kauppakorkeakoulun, Vaasan korkeakoulun ja vihdoin v:sta 1990 lähtien
Vaasan ja koko ympäröivän maakunnan korkeakouluopetuksen hyväksi. Ei
heidän työnsä ole helppoa ollut. Aste asteelta on korkeakoulua
kuitenkin laajennettu ja monipuolistettu. Siinä on tarvittu
tieteellisen työn ja opetuksen ohella monta Helsingin matkaa, monia
neuvotteluja ja kirjelmiä.
Mutta nyt seisoo "Setterbergin
kampa" tyylikkään vakaana Palosaaren kampuksella kutsuen suojiinsa
tutkijoita ja opettajia sekä opinhaluisia nuoria valmistumaan
elämäntehtäviinsä. Ulkopuolisetkin ovat saaneet yliopistossa tilaa
seminaareilleen ja luennoilleen. Ja ympärillä olevat entisen
puuvillatehtaan kunnostetut rakennukset vilkuttavat ystävällisen
tervehdyksensä menneiltä sukupolvilta iloisina siitä, että saavat
palvella myös tulevia.
Mitä olisivat Vaasa ja ympäröivä
maakunta ilman omaa yliopistoa! Ilkka Virtanen julkaisi v. 1992
tutkielman korkeakoulujen kolmannesta tehtävästä eli tutkimuksen ja
opetuksen lisäksi niiden niveltymisestä ympäröivään yhteiskuntaan.
Tänään tuo tutkielma on entistä ajankohtaisempi kunta- ja
palvelu-uudistuksen ollessa käynnissä, sekä myös yliopistouudistusta
ajatellen.
Professori Palomäki käsitteli kirjoituksissaan ja
puheissaan usein maakunnallisia aiheita. Professori Mikkonen keskittyi
tutkimuksissaan alueen kaupan kysymyksiin. Professori Ruuhelan
liiketaloustieteelliset tutkimukset ja opetukset tunnettiin koko maassa.
Mikkosen seuraaja, professori Hannu Katajamäki, jonka
emeritusvaiheeseen on vielä matkaa, on kirjoittanut lehtiin lukuisia
aluehallintoa ja -politiikkaa koskevia artikkeleita, viimeksi
Pohjalaisessa oli sellainen 11.5. Yhdyn täysin hänen ehdotukseensa koko
entisen Vaasan läänin muodostamisesta yhtenäiseksi hallintoalueeksi.
Tässä on vain muutamia esimerkkejä siitä, miten yliopisto voi palvella
koko maantieteellistä aluettaan. Mutta virkansa ulkopuolellakin
emeritukset ovat osallistuneet yhteisiin rientoihin harrastusalasta
riippuen. Tästä kaikesta olemme heille ja heidän seuraajilleen
kiitollisia.
Ilmari Laukkonen